Mutta yhdessä asiassa Sofi Oksanen on ehdottomasti oikeassa:
tiistai 15. joulukuuta 2009
Hakkaamisesta
Mutta yhdessä asiassa Sofi Oksanen on ehdottomasti oikeassa:
maanantai 30. marraskuuta 2009
Noitavainot
Dramaqueenitis ehti jo penkoa rikoslakia, jossa siis puhutaan seksuaalisesta väkivallasta, pedofiliasta ja zoofiliasta kriminalisoituina alueina. Miten ihmeessä sadomasokistit joutuivat tuohon porukkaan?!
Sukupuolisiveellisyyttä voi loukata mikä porno tahansa, riippuu katsojan moraalisista käsityksistä. Toisaalta s/m suhteet eivät voi mitenkään kuulua väkivälta-käsitteen piiriin. Paljon varmemmin siihen kuuluvat tavalliset toimintaelokuvat, joissa ihmisiä pahoinpidellään, raiskataan ja paloitellaan. Se ei kuitenkaan syyttäjiä hetkauta, koska ne kuvastot ovat kaukana seksistä ja nautinnosta. Yhteiskunta on siis valmis hyväksymään ra'an väkivallan muttei erilaista nautintoa, joka on sitäpaitsi sisäpiirin juttu. Ei kai tuomittu pariskunta yrittänyt esittää videoitaan YLE:n kanavilla. Ihmiset, jotka niitä osti ja katseli, tiesivät mistä niissä on kyse, ja tuskin heidän sukupuolisiveellisyyttä loukattiin.
Jos tavallisessa vaniljapornossa kolme karjua nussii yhtä naista, läimäyttelee tätä pakaroille ja roiskii lastinsa kasvoille, niin sitä ei pidetä väkivallan kuvauksena. Paloiteltu naisruumis tv-kanavalla esitettävässä elokuvassa ei taas loukkaa kenenkään siveellisyyttä, koska siitä puuttuu hekuma. Mitenhän niitä rajoja vedetään?
Voiko siis syyttää myös blogissa julkaistuista kuvista? Entä miksi Matti Mäkelä on vieläkin vpaalla jalalla? Loukkaako sadomasokistinen kirjallisuus vähemmän sukupuolisiveellisyyttä?
Apua, tässähän joutuu kohta tyrmään!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Autovarkaat ja bdsm
maanantai 9. marraskuuta 2009
Kapina
Täällä kaivataan kunnon kuria, ei mitään demokraattista väkivaltaseksileikkiä. Laittakaa minut kahleisiin, jättäkää pariksi tunniksi miettimään syntejäni, ruoskikaa kunnolla ja jättäkää ilman nautintoa! Rengin elämä ei saa olla pelkkää hunajaa, muuten tulee kapinaa ja muuta luokkasotaa. Tänäänkin Renki pärjäsi ainoastaan sillä, että ruoski itse itseään, muuten olisi mennyt huoriin, kun Kunkreivitärtä ei ole kotona. Tuollainen ei käy laatuun. Rengin on peljättävä emäntäänsä silloinkin kun se on matkoilla.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Ongelmia pervoilussa
Eilisessä sessiossa Kreivitär jopa pitkästyi, kun hän halusi sitomisen ja piiskaamisen lisäksi myös rahvaanomaista yhdyntää, ja vieläpä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. No, eihän renki nyt joka paikkaan ehdi! Pitääkö Kreivittärellä olla erillinen nussija tai piiskaaja? Rengin on tunnustettava, että vaikka edellisessä elämässä hänellä olikin kokemusta kolmestaan leikkimisestä, ei hän nyt tässä suhteessa ole kovinkaan halukas jakamaan Kreivittärensä valkoista lihaa kenenkään kanssa. Jos kuitenkin leikkisi ajatuksella eräänlaisesta piiskapalvelijasta, niin kumpaan sukupuoleen sen pitäisi kuulua?
On myönnettävä, että ajatus kolmannesta henkilöstä piiskaamassa ja kurittamassa meitä kyyhkyläisiä sillä aikaa kun olemme keskittyneet vain hellimään ja nussimaan toisiamme, tuntuu kiihottavalta. Mutta tuo kuulostaa todelliselta pervoilulta, ja mehän ollaan kunniallinen pariskunta, jolle ei tuollainen sovi mitenkään.
Se mikä alkuun tuntui niin helpolta ja itsestään selvältä, alkaakin olla kimurantimpaa, ja homma vaatii ainaista opettelua ja kehittymistä. Rengin nahka on niin parkkiintunut, että Kreivitär ei pysty tuottamaan siihen pysyviä jälkiä, joita renki niin kaipaa. Ilmeisesti lähitulevaisuudessa on siirryttävä järeämpiin käsittelymuotoihin.
torstai 15. lokakuuta 2009
Blogi vai elämä?
Vaimo (ent. Kreivitär) kävi tässä joku päivä sitten kotipuolessa ja huomautti palatessaan, että kaikki ihmisethän ovat samanlaisia kuin me: sukulaistyttö valitti poikaystävänsä haluavan joskus purra, ja naispuolisen kaverin aviomies pyysi vaimoltaan vieraan nähden potkua perseelleen, kun tämä vaati miestään poistumaan keittiöstä, missä naiset joivat viiniä.
Ihmiset kaipaavat tuntuvampia kosketuksia rakkailtaan, eikä siinä mitään ihmeteltävää ole. Se että Kreivitär pissasi eilen renkinsä suuhun ei liene sekään mikään erikoinen tapaus, ihmisethän käyttävät virtsaa parannuskeinona jne. Erikoiseksi sen tekee ainoastaan se, että toimenpide tapahtui sängyssä eikä yksikään pisara pudonnut lakanoille. Renki oli tosi hyvä nielemään kaikki.
Arkistossamme on satoja kuvia kaikenlaisista sessioista, mutta niiden julkaiseminen tuntuu sekin turhalta: kaikkihan sitä tekevät tai ainakin haluavat. Pitäisi ehkä laittaa kuvia vaikkapa Leikkikehään, mutta se tuntuu niin suurelta työltä, jonka palkka on mitätön: "kiva kuva!" - tapainen kommentti on paras palaute.
Vaimon ollessa reissussa laitoin makuuhuoneen seinään kunnon koukun, johon piiskattavan saa hyvin kiinni. Ei olla vielä kokeiltu, mutta suunnitelmia on kehitelty. Ruoskan ja kahden ratsupiiskan avulla syntyy varmaan kauniita kuvioita, meidän itsemme ihailtavaksi.
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Apua nettipervoiluun tarvitaan!
Olemme hankkineet uuden tietokoneen, jonka näyttö on tietenkin nykyisen muodin mukaisesti laajakuva. Sen seurauksena Kreivittäreni ei voi enää sietää katsella omia sidonta- ja piiskauskuviaan, koska hän on niissä yhtä leveä kuin pitkä.
Yhteisestä taideharrastuksestakaan (pornon katselemisesta iltaisin) ei meinaa tulla mitään, kun niin naurattaa.
Onko kellään aavistusta miten tämä värkki säädetään näyttämään kuvaa normaalikoossa?
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Lemmentanssit
torstai 1. lokakuuta 2009
Kreivitär kerjää ruhjeita
Kreivitär (joka näissä tilanteissa on tietenkin narttu) puolestaan nauttii alistumisesta yhä enemmän, hän suorastaan kerjää piiskaa ja on nykyisin sitä mieltä, että tutut välineet eivät enää riitä, pitäisi saada jotain rankempaa. Hän pyörii session jälkeen peilin edessä ja valittaa ettei tälläkään kertaa syntynyt todellisia ruhjeita, jotka pysyisivät edes muutaman päivän. Narttu haluaa olla pysyvästi merkitty.
Kuten varmaan monelle yhden alan harrastajalle käy, lopahti Kreivittären into tähän blogiin pian sen jälkeen kun muutimme yhteen. Tosiaankin – mitä tässä enää höpisemään ja ihmettelemään, kun pääsee tositoimiin päivittäin. Renki taas ei ole kiinnostustaan menettänyt ja lueskelee ahkerasti sielunveljien päiväkirjoja (joita ei valitettavasti kovin paljon suomen kielellä löydy).
Nyt kun pervoilumme alkaa pikkuhiljaa vakiintua ja löytää oikeat muotonsa, pitäisikin varmaan ruveta miettimään blogin nimen vaihtamista. Mutta löytävätkö blogin lukijat sen uudella nimellä?
Olisiko ehdotuksia?
lauantai 26. syyskuuta 2009
Robbarin ihanuuksia
maanantai 21. syyskuuta 2009
Naruilla elämään?
Sessio oli aika pitkä, kokemusta puuttuu ja kaikki on uutta (onneksi?). Tuohon vaatimattomaan korsettiin meni 60 metriä narua ja noin tunti aikaa. Tunnustan, että teki mieli kiristää naruja oikein miehen voimalla, mutta ainakin rintojen kohdalla oli pakko kuunnella Kreivitärtä. Sidonta onnistui ainakin siinä mielessä, että Kreivitär viihtyi naruissa parikin tuntia ja pystyi harrastamaan seksiä useamman orgasmin verran.
Olemmekin pikkuhiljaa tulleet siihen tuloksen, ettei alistaminen ja alistuminen ole meille tärkeää vaan kivun tuoma nautinto. Tänään puhuttiin pitkään siitä, onko kivulla joitakin järjellisiä rajoja eli mihin voi mennä, mitä pitäisi kavahtaa. Ostin eilen Robbarista sellaisia uistinpainoja, joita voi ripustaa nipistimillä nänneihin. Tuntuu mielettömän hyvältä, ja kun unohduin parittelemaan painot nänneissä, en huomannutkaan että pidin niitä ehkä liian kauan. Pois ottaessa sattui niin pahoin, että luulin jo tehneeni itselleni jonkinlaista väkivaltaa. Tunnin päästä kuitenkin nännit alkoivat kerrassaan huutaa lisää nipistimiä ja painoja.
Kävimme katsomassa Dramaqueenitisin linkittämiä sivuja, ja kysymys kasvoi vieläkin suuremmaksi: onko rajoja? Mitä me haluamme? Miksi mikään ei riitä? Mattopiiska ja ratsupiiska tuntuvat jo lasten leluilta, oikeat tavarat löytyvät vain rautakaupasta. Lisää kipua! Miksi? Onko niin että kun oikeassa elämässä on niin vähän kärsimystä, niin sitä on pakko hankkia leikeissä?
Olemme köyhiä, mutta emme näe nälkää. Terroristit eivät uhkaa meitä eikä meidän lapsiamme. Kraanasta tulee puhdasta juomakelpoista vettä. Sähköt pelaavat ja tietokone surisee. Lähikaupasta saa olutta ja makkaraa, citymarketista viikon ruuat. Auto on vanha ja ruosteinen, mutta se liikkuu ja toimittaa tehtävänsä. Asunnossa on lämmin ja sänky on leveä ja pehmeä.
Harrastavatko Sudanin Daifurin asukkaat sadomasokismia?
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Putkimiehen rooli BDSM:ssä
Eilen Renki joutuikin pujahtamaan kirjaston naistenvessaan valmistellakseen Kreivittärelle työmaan. Sen jälkeen tuli tosi kiire kotiin. Kreivitär oli jo valmiina ja odotti kärsimättömänä. Muu sujuikin tuttuun tapaan: kädet ja jalat rautoihin (meillä on upea uusi metallisänky, jonka päätyihin on helppo kiinnittää kahleita), kunnon lämmittely hapsu- ja ratsupiiskalla ja ei muuta kun pylly pystyyn.
Ai että se teki hyvää! Joka kerralla Kreivittären nyrkki uppoaa aina vain syvemmälle, ja rengin nautinto kasvaa. Olemmekin miettineet, että fistaussessioissa roolit saisivat olla toisin päin: nyrkkipanon ottava osapuoli voisi olla se joka dominoi, käskee subia nuolemaan ja hyväilemään peräaukkoaan ja sitten venyttämään sitä Domin ohjeiden mukaisesti. Eilen meni kuitenkin vanhan kaavan mukaan, eli Kreivitär käski pyllistää ja rankaisi jokaisesta väärästä liikkeestä. Siinä on etunsa, koska piiskan isku vie huomion toisaalle ja nyrkki saa työntyä sillä aikaa muutaman sentin syvemmälle. Käsittelyn jälkeen ihana tunne takapuolessa säilyy pitkään, oikeastaan seuraavaan päivään saakka.
PS. Kuvassa näkyy kuitenkin vain ratsupiiskan jäkiä Rengin reidessä, koska olemme päättäneet ettei jalkovälin kuvia tässä blogissa julkaista. Niiden jakaminen tuntuu kuitenkin niin kiihottavalta, että harkitsemme kuvien julkaisemista muualla ;)
lauantai 12. syyskuuta 2009
maanantai 7. syyskuuta 2009
Oikeat välineet oikeasta paikasta
Pikaisesti kokeilimme uutta leluamme, ja voin sanoa suoralta kädeltä, että se on taivaallisen hyvä! Isku on tarkka ja napakka, varrenkin voi halutessa liittää mukaan, jolloin tunne ja jälki ovat ihan eri luokkaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että ratsupiiska on täsmäase, sillä tavoittaa sellaisetkin paikat, joita ei tavallsella piiskalla uskalla hyväillä (esim. nännit tai alue haaroissa pallien alla). Tässä nyt ei jaksa odottaa milloin ilta tulee, koska nuo sienet on ensin laitettava jotenkin säilöön. Mutta sitten piiska heiluu ja heppa hirnuu! (Tänään on muuten Kreivittären vuoro olla sub).
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Mustelmataidetta
Renki on kerrassaan kateellinen, kun ei saa nahkaansa yhtä vakuuttavia jälkiä. Olisin varmaan tosi ylpeä saunassa, eihän sitä kukaan kehtaisi kysyä, mutta moni varmaan arvaisi. Onko olemassa mustelmafetisismia? Jos ei, niin täällä se alkaa kehittyä. Itse nautin suunnattomasti, kun näen piiskan jälkien turpoavan silmissä Kreivittären reisien sisäpinnalla. Eräänlaista kuvataidetta sekin.
Tänään on luvassa Rengille rankempaa käsittelyä, Kreivitär on luvannut pukea renkinsä palvelustytöksi, kurittaa ja raiskata. Parasta mennä valmistautumaan ajoissa. Uudessa roolissa on myös opeteltavaa, katsotaan miten ensi kokeilu sujuu.
Köydet ovat jääneet muuton vuoksi vähemmälle huomiolle, sidonta kun vaatii niin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Naruja on kyllä hankittu, toivon mukaan päästään lähiaikoina kehittelemään uusia kuvioita.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Uusi elämä, uudet haasteet
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Suuria muutoksia
Nyt eivät oikein ajatukset pysy tärkeimmissä asioissa, eli seksissä. Kaikenlaista turhanpäiväistä vain pyörii mielessä: raha, uusi kämppä, muuttokuorma, pakkaamiset, osoitteenmuutokset, nettiyhteyden siirtäminen jne. Kreivitärkään ei ole kuulemma kolmeen päivään edes runkannut, Rengistä puhumattakaan. Tässä hermostuttavassa tilanteessa on pakko popsia mielialalääkkeitä, ja nehän vievät ahdistuksen mukana myös libidon.
Kreivitär kuitenkin varoitti pakkaamasta piiskoja ja muita leluja, sanoi että niitä voidaan vielä tarvita itse muutossa. Jos Renki on laiska ja hidas, niin onpahan millä ojentaa. Toisaalta anaalitappi pyllyssä juokseminen portaissa saattaa jopa lisätä tarvittavaa energiaa, kun se tulee muistuttamaan muuttorumban jälkeisestä palkinnosta.
perjantai 14. elokuuta 2009
Vaaleanpunaista sadomasokismia
Anonyymi Bmaad kommentoi postaustani Kuvottava BDSM:
Olisi syytä ryhtyä kehittelemään mukaansatempaavampia ja kansantajuisempia sadomasokismin muotoja. Monissa ihmisissä on sitä pahuutta mitä todelliseen sadomasokismiin tarvitaan, mutta he eivät saa petoaan irti siinä mielessä, jos ei ylipäätään tarjota parempaa kanavointimallia sadomasokismin harjoittamiselle, kuin tämä nykyinen.
Ihmiset voitaisiin saada innostumaan sadomasokismista, jos siitä olisi tarjolla tarpeeksi aito versio, joka on sopusoinnussa heidän elämäntyylinsä ja alitajuisten arvojensa kanssa.
Meillä ei ole tarkoitus tyrkyttää omaa elämäntapaa kenellekään eikä tarjota mitään rajumpia muotoja tai saada ihmisiä innostumaan. Olisi vain suotavaa, että muut (ns. normaalit) ihmiset ymmärtäisivät ettei S/M ole pelkästään friikkien alakulttuuria vaan monille ihan luonnollista seksuaalisuuden ilmaisua. Niin kuin olen jo ennenkin sanonut, uskon että melkein jokaisesta löytyy sadomasokistisia piirteitä, mutta juuri tuon alakulttuuriluokituksen vuoksi ihmiset eivät uskalla niitä kohdata ja hyväksyä. Aito BDSM ei ole mitään maskeradia vaan aitoa seksiä rajuine yhdyntöineen päivineen. Ehkä se on vain vähemmän väkivaltaista kuin vaniljaseksi, ja ihmisethän haluavat juuri väkivaltaa, todellista raiskaamista.
torstai 13. elokuuta 2009
Tunnelukkoja
Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän "aivan sama" asenteen. Uhraudut vapaaehtoisesti koska muiden tarpeet ylittävät omasi. Samalla tunnet mielipahaa tai kiukkua siitä että joudut kerta toisensa jälkeen syrjäyttämään omat tarpeesi. Yleensä pidät kiukkusi sisälläsi tai ilmaiset mieltäsi mököttämällä. Joskus suuttumus kuitenkin purkautuu yllättävänä kiukunpuuskana tai raivokohtauksena. Sinua kiehtovat ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia. Tai sitten tunnet vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää.
tiistai 11. elokuuta 2009
Kuvottava BDSM
torstai 30. heinäkuuta 2009
Perinteista sadomasokismia?
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Fistauksen poetiikkaa
Kun ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä anaalifistausta Rengilleni (vai Isännälleni?), en tuntenut alkuunkaan mitään vastenmielisyyttä. Pikemminkin liikutuin ja tunsin pohjatonta hellyyttä tuota luottavaisena aukeavaa koloa kohtaan. Varovasti, ensin yhdellä, sitten kahdella, kolmella, neljällä sormella työnnyin Renkini peräaukkoon. Runsaan liukuvoiteen lätinä ja maiskutus kuulosti niin herkulliselta, että hetkeksi kuvittelin ruokkivani kädellä nälkäistä lasta. Mutta ruokahalu tulee kuten tunnettua syödessä: kyltymätön suu aukesi yhä suuremmaksi, ja koko käteni liukui sisään. Tuo näky sai minut haltioihinsa. Olin riemastunut nähdessäni sen himon, joka heräsi Renkini toisessa päässä: hänen kovettunut siittimensä todisti, että ensimmäinen kokeilu ei ollut ainakaan täysin epäonnistunut. Nähdessäni miten kulli vuodattaa runsaita kyyneleitä en voinut olla nuolematta niitä suihini.
Halusin nähdä kuinka syvä on omin käsin avaamani kaivo. Kummankin käden neljällä sormella levitin aukkoa, kurkistin sisään ja näin kaivon pohjalla kiiltelevän nesteen. Himoitsin sitä lähdettä niin paljon että painoin huuleni kaivon suulle ja työnsin kieleni sisään.
Nöyryytinkö vai palvelin? Olinko Kreivitär vai kuuliainen palvelustyttö? Väliäkö sillä. Se oli rakkautta.
K.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Sidontaa ruudun edessä
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Noviisikreivittären tunnustuksia
Nyt kun olemme taas erossa, elän uudelleen läpi kaikkea sitä uutta, mitä olin Renkini kanssa kokenut ensimmäistä kertaa. Ennen tuollaiset tunteiden ilmaisumuodot, kuten piiskaus ja sidonta, synnyttivät minussa vain kielteisiä reaktioita. Siitä on kiittäminen mediaa ja toimintaleffoja, joissa sadomasokismiin taipuvainen henkilö on ehdottomasti crazy tai maanikko. Siksi myös uuden kumppanini ehdotus leikkiä julmaa Kreivitärtä ja nöyrää Renkiä herätti alkuun epäluuloa.
Rauhoituin kun tajusin, että saan olla leikissä dominoiva osapuoli, saan kontrolloida täysin tilannetta eikä siis minulle satu mitään ikävää. Oli äärettömän kiehtovaa sovitella julman Kreivittären roolia. Kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä. Ensinnäkin en ollut ikinä lyönyt ketään, ja siksi tarkkailin jännittyneenä uusia tuntemuksia ja tunteita, joista suurin ja tärkein oli edessäni avuttomana makaavaan ihmiseen kohdistuvan vallan tunne.
Toiseksi en oikein ymmärtänyt miten voi nauttia kivusta. Tuntui uskomattomalta, kun näin omin silmin Rengin mahtavan erektion, joka vain vahvistui hartioihin, selkään, pakaroihin ja reisiin satelevista piiskan iskuista. Näkemäni tuntui niin fantastiselta, että halusin itsekin tutkia tuota terra incognitaa.
Lapsena sain usein tällejä luokkatovereiltani, kun jouduttiin selvittelemään välejä. Muistin, että pidin lyönnin jälkimausta, siitä kipeän paikan laantuvasta jomotuksesta. Nuo tappelut ovatkin lapsuuteni kiihottavimpia muistoja.
Pyysin Renkiäni koskettamaan pakaroitani ja reisiäni piiskalla, ja sitten rohkaisin häntä ensimmäiseen varovaiseen sivallukseen. Ensi kerralla kontrolloin piiskausta täysin, Renki vain palveli minua. Sanoin hänelle mihin sai lyödä ja millä voimalla, johdatin piiskaajan kättä, pidin taukoja ja kuuntelin ruumistani. Paussien aikana tunsin mieletöntä nautintoa juuri siitä iskujen jälkimausta, jota voi verrata vain hyvän viinin pitkään jälkimakuun. Kroppani aukesi kukkaan, iho peittyi punaisilla kuvioilla ja sisältä ruumis paloi himosta jokaisen piiskan kosketuksen jälkeen.
Tunne oli uutta, jännittävää. Ruumiin muisti piiskaamisen jälkeen kertoi vielä pitkään rakkaudesta, himosta ja luottamuksesta.
Kokematon Kreivitär
tiistai 14. heinäkuuta 2009
BDSM ja nimettömyys
Kokeilijatkin ovat pohtineet samaa asiaa, mutta ehkä juuri toiselta kantilta. Eikö olekin niin että juuri tämä nimettömyys tekee alan harrastajista kasvottomia pervoja, vaikka jokaisen maskin takana on oikea elävä ihminen tunteineen ja elämineen. Tuollainen pakollinen salailu tuntuu melkein loukkaavalta, koska emme koe tekevämme mitään häpeällistä, emme halua olla kasvottomia pervoja.
Kehitys on kuitenkin myönteistä vaikka hidastakin: homona saa jo esiintyä julkisesti eikä se estä edes poliittista uraa. Tietyt seksuaaliset poikkeavuudet ovat myös jossain määrin sallittuja taiteilijoille (esim. Sofi Oksanen, Matti Mäkelä), mutta yleinen mielipide on kuitenkin se, että piiskaa rakastava toimitusjohtaja tai poliisi on jotenkin epäluotettava.
Kaikki tämä nostattaa kapinaa mielessämme, haluamme olla ylpeitä omasta rakkaudestamme. Tekisi kovasti mieli kirjoittaa omalla nimellä, kertoa muistakin asioista kuin seksistä: työstä, elämästä, arjesta. Silti pelkään, samoin kuin Draamakuningatar.
Kirjoitan kolmea blogia kahdella kielellä, ja siinä joutuu pakostakin miettimään mihin mikäkin juttu sopii. Nyt on kaksi muuta blogia täysin kesannolla: en keksi mitään järkevää kirjoitettavaa, kun pää on täynnä tätä uutta rakkautta, sen ihmeellisen puutarhan loputtomasti polveutuvia polkuja (J.Borges :). Helpointa ja ehdottomasti hedelmällisintä olisi tässä vaiheessa yhdistää blogit, kirjoittaa kaikki polut yhteen solmuun, tarkastella elämää kokonaisuutena eikä vain erillisinä alueina, mutta rohkeus ei riitä siihen. Koittaako se päivä?
Olemme kuin jonkinlaisia pikkurikollisia, joiden on peitettävä kasvonsa. Vituttaa.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Roolinvaihto
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Taas yksin
Muistoksi yhetisestä lomasta on jäänyt kyllä muitakin kuvia, mutta ne ovat nyt sensuurissa, joten niiden julkaisemista joutuu odottamaan. Voin tässä vaiheessa paljastaa vain sen, että Kreivitär halusi kunnon piiskauksen ennen lähtöään, ja kuviot ovat todella herkullisia. Mutta se naisten turhamaisuus, jota ei kuulemma saa piiskallakaan häivytettyä... Eli siis nyt katsellaan kriittisinä läskejä ja valitaan sitten edustavampi kuva.
Korsettisidonta jäi tekemättä, ehkä sitten syksymmällä onnistuu, kun ollaan muuttaneet yhteen.
PS. (Kuuma virtsa piiskan tuoreille jäljille on kyllä kokeilemisen arvoista!)
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Ensimmäinen sidonta
Katselimme tänään suuret määrät amatööripornoa, ja kun Kreivittäreni sai nähdä netissä monia häntä huomattavasti rehevämpiä naishenkilöitä, lupa kuvan julkaisemiseen oli saatu. Itse pidän todella paljon hänen ruumiistaan, puristelen ja hyväilen sitä yhtä innokkaasti kuin piiskaankin. Kasvatuksellisissa tarkoituksissa Kreivittäreni kuitenkin rangaisi minua aika rajusti, sain kärsiä jääräpäisyydestäni jaloista koukkuun kahlittuna ja anaalitappi siellä mihin se kuuluu. Kun sen lisäksi tuli vielä piiskaa ja pyykkipoikia palleihin, olin session loppuun mennessä niin nöyrä, että suostuin jopa katsomaan telkkarista Mäntyharjun laulukilpailun finaalia. Kunnon kuritus tekee ihmeitä, ja olo on niin onnellisen autuas, kun piiskan iskut tuntuvat pakaroissa vieläkin polttavina aaltoina.
Kreivitär saanee nautiskella samoista iloista huomenna, hän odottaakin kärsimättömänä uusia kukkakuvioita ihanaan pyllyynsä.
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Lomalla
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Ollako vai OLLA?
Useamman blogin kirjoittajina päätimme kuitenkin tahallaan rajaamaan alueen, joka uutuudellaan hämmentää meitä molempia. Bdsm:n filosofia ja psykologia ovat meille vielä tuntemattomia, liikumme eteenpäin vaistojen varassa.
Yksi juttu on silti selvinnyt ihan vain kantapään kautta. Tärkeintä alistumisessa ja kivussa on meille ainakin se, että siinä (alistetussa) tilassa lakkaa ajattelemasta, tuntee vain. Vastuu on siirretty toiselle, ja saa keskittyä omaan tunteeseen, oman ruumiinsa tuntemuksiin.
Se tila on mainio mahdollisuus poistua järjen, huolien ja velvollisuuksien maailmasta.
Olisiko BDSM jossain määrin sukua dzenille, kun siinä voi olla olematta vastuussa mistään, vain OLLA.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Käyttöohjeet puuttuu
Sitten kun pyörittelin laitetta yksinäni, huomasin, että nipistimien kärjissä oli pienet muoviset suojukset, jotka sai pois. Ja niiden altahan löytyi oikeat metalliset hampaat, jotka tarttuivat lihaan missä kohtaa kehoa tahansa!
Olenkin harjoitellut Kreivittäreni tuloa odotellen, ja kokeilumenetelmää käyttäen keksinyt, että puolen tunnin kuluttua niitä ei enää edes huomaa. Kipu palaa vasta siinä vaiheessa kun rupeaa irrotamaan nipistimiä.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Anaalin ongelmia
Tähän saakka ainoa fantasioista löytynyt keino on anustappi julkisilla paikoilla. Odotan kärsimättömänä käskyä Kreivittäreltäni mennä esim. kauppaan tappi pyllyssä. Nyt kun seuraavaan tapaamiseen on vielä kaksi viikkoa, on pakko turvautua tekstiviestillä tai sähköpostilla annettuihin käskyihin. Viimeksi sain käskyn pukeutua hänen sukkiinsa ja korsettiin ja laittamaan ketjunipistimet nänneihin ja pyykkipojat palleihin. Toimitus piti kuvata ja kuvat lähettää Kreivittärelle. Joskus joudun tekemään jotain tuhmaa omasta aloitteesta, ja pyydän sitten Kreivittäreltä anteeksi. Hän lupasi kirjata kaikki syntini ja rangaista sitten kun tapaamme. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa.
Ja mikä ihana kosto sitä seuraa! Kelvoton lutka joutuu tilille kaikista laiminlyönneistä.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Irti järjestä
Näin kertoo Hesari Tiedt&Luonto sivulla tänään.
Tämä tieto selittää aika paljon. Mitä me etsimme seksistä? Unohdusta, sitä hetkeä, jolloin emme ole niitä sosiaalisia henkilöitä, joilla on sosiaaliturvatunnukset ja pankkitilit. Haluamme olla eläimiä edes hetken. Ja varsinkin miehelle on niin tärkeää saada nainen unohtamaan itsensä orgasmissa, koska silloin kukaan ei pysty teeskentelemään. Rakastan naisen vääristyneitä kasvoja, eläimellisiä äännhdyksiä, kynsien iskuja, ulinaa ja vaikerrusta. Oma orgasmikaan ei ole niin tärkeä, kunhan saisin händä tuon aitouden hetken naisessa.
lauantai 30. toukokuuta 2009
Onko BDSM-harrastukselle yleispäteviä motiiveja?
Jokainen ihminen haluaa iskeä kyntensä tai hampaansa rakastettuunsa, mutta ei uskalla sitä tehdä. Me teemme, ja lisäksi käytämme myös muitakin välineitä. Kokemuksemme on vielä vähäinen, mutta haaveissa ja fantasioissa elämme jo kaukana tulevaisuudessa, ajassa jolloin olemme yhdessä joka päivä.
Alistuessani ruoskinnalle minä en kompensoi mitään yhteiskunnallisia "pomotustraumoja" vaan nautin itse kivusta. Se on ihanaa, se tuottaa nautintoa, se kiihottaa. Samoin kokee Kreivittärenikin. Hänelle koko tämä maailma oli aivan uutta, hän oli ensikertalainen, mutta oppi nauttimaan vallasta ensimmäisellä kerralla, ja toisilla treffeillä halusi itse kokea kivun. Siinä asiassa minä olin ensikertalainen, otin piiskan käteen ensi kertaa elämässäni, - ja nautin! Suurin nautinto oli katsella niitä punaisia juovia, jotka syntyivät iskuistani Kreivittären valkoiselle iholle. Esteettisen nautinnon lisäksi tunsin kutkuttavaa kielletyn tekemisen pelkoa, koska tiesin että rangaistus tulee olemaan kauhea.
perjantai 29. toukokuuta 2009
Markiisi de Sade
Kummallisinta on kuitenkin Markiisin maine sadismin teoreetikkona, kun todellisuudessa hän saarnaa paheista ja hyveistä, Luojasta ja yhteiskunnasta. Jos sen logikkaa seuraisi, päätyisi ehdottomasti johtopäätökseen, että me (BDSM:n harrastajat) olemme paholaisen käskyläisiä, melkein demoineita itse, ja koko homma johtuu vain siitä, että yhteiskunta voi huonosti eikä kunnioita Luojan lakeja.
Vakuutan tässä, että me (Kokeilijat) olemme kunniallisia ihmisiä, Kreivitär jopa käy kirkossa joka sunnuntai, emmekä koe omaa rakkauttamme Luojan lakien vastaisena. Kipu on luonnollinen osa rakkautta, eläimetkin purevat ja raapivat toisiaan kiimassa. Mitä luonnonvastaista siinä voi olla? Uskoisin että kaikki ihmiset jossain määrin kaipaavat seksissä kipua, kaikki eivät vain uskalla sitä tunnustaa itselleen eikä kumppanilleen.
lauantai 23. toukokuuta 2009
Rakkauden kukkia
Rakkaani on kahlittu, hänen kasvonsa peittää nahkainen naamari. Ruoskan iskujen jäljet rakkaani iholla ovat kuin paratiisin kukkasia, joiden katseleminen ja hyväileminen huimaavat päätä. Humallun, lisään iskujen voimaa, vetelen ruoskalla ristiin rastiin pitkin selkää, pakaroita, reisiä, ja ihailen tulosta. Se on kaunista, noita juovia on mahdotonta olla rakastamatta, suutelematta, nuolematta. Nostan hänen lantiota ja survaisen kyrpäni ahtaaseen kuumaan aukkoon. Hän voihkaisee, mutta painautuu vain lujempaa minua vasten. Aikooko hän nauttia tästä? Panen häntä rajusti takapuoleen ja samalla jatkan ruoskimista. Ihanat kukat avautuvat edessäni yhä vain punaisimpina, melkein verisinä. Minun on pakko saada nyt, koska se kuuluu leikkiin. Minä otan hänet.
Ajatus siitä, että rakkaani nauttii silti jokaisesta iskusta, on uskomattoman kaunis sekin. Pilaako se nautinnon vai lisää sitä? Avaan kahleet, otan naamarin pois hänen kasvoiltaan. Rakkaani katsoo minua sumeilla silmillään, hän on ihan sekaisin nautinnosta. Hekuma muuttuu melkein sietämättömäksi hellyydeksi, ja rakkaani huomaa että kärsin. Hän on armollinen, hän ottaa ruoskan väsyneestä kädestäni ja lohduttaa minua. Hän kiittää, kuiskii hävyttömyyksiä korvaani, silittää ja suutelee ruumistani, ja minä tiedän että kohta hän palkitsee minut hyvästä työstä. Tunnen ruoskan siimojen hellän kosketuksen selässäni, ihoni nousee kananlihalle, värisen koko ruumiillani, odotan. Ensimmäinen isku on kuin polttava suudelma, se pysäyttää melkein sydämen lyönnit, koko iho on pelkkää odotusta. Rakkaani käskee minua pyllistämään, ja tunnen sormien työntyvän sisääni. Kaksi, kolme, neljä. Kämmen, nyrkki. Kipu ja nöyryytys. Kun rakkaani huomaa, että alan nauttia liikaa, hän vetää kätensä pois ja aloittaa piiskaamisen. Iskuja tulee joka puolelta, ne polttavat, kiemurtelen kivusta niin, että iskut osuisivat vielä kipeämmin. Käännän kylkeä, tyrkytän ruoskalle niitä kohtia, joihin se ei ole vielä osunut. Tunnen kuinka ihoni palaa. Älä vain hellitä! rukoilen mielessäni. Lyö kovempaa! Rakkaani on vihdoinkin päässyt hurmokseen. Hän on vihainen, hän rankaisee minua siitä, että olen turmellut hänen silkkisen ihonsa, ruoskinut hänen jumalaiset pakaransa sinipunaisiksi. Tiedän, että olen syyllinen, haluan sovittaa tekoni. Nautin ja odotan. Meillä ei ole käsikirjoitusta, en tiedä mitä seuraa, mutta toivon että saan sen mistä haaveilen.
Vihdoin rakkaani väsyy, iskut eivät ole enää yhtä kovia kuin alussa. Hän laittaa pannan kaulaani ja nykäisee minut sängystä. Konttaan hänen perässään vessaan ja asetun selälleni. Kasvojeni edessä ovat rakkaani viirukkaat reidet, ruoskitut hehkuvat pakarat. Hän kyykistyy päälleni, ja lämmin ihana suihku iskee kasvoihini ja valuu suuhuni. Pillu lähestyy suutani, ja minä tiedän mitä pitää tehdä: juon lämmintä virtsaa, painan suuni klitorikseen ja painan sitä kileilläni. Virtsasuihku ehtyy, mutta rakkaani painaa itseään yhä lujemmin kasvojani vasten. Hetken päästä hän huutaa suoraa huutoa ja värisee koko ruumiillaan. Nuolen ja nuolen häntä, en lakkaa ennen kuin hän alkaa ulista ja vierähtää viereeni virtsalammikkoon.
Suutelemme, hyväilemme toisiamme ja itkemme. Olemme onnen huipulla.
Kipu ja nöyryytys, alistaminen ja alistuminen: voiko mikään ilmaista rakkautta paremmin?
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Valinnan vaikeutta
Jos olisin valinnut straponin, niin kumpi nauttisi siitä enemmän? Ehkä sittenkin minä, koska olisin siinä tilanteessa alistettu. Jos olisin päätynyt naamari-suukapulasettiin, niin ensimmäisenä olisi tullut mieleen Rakkaani kahlitseminen ja ruoskiminen, mikä olisi taas nautintoa minulle: ne kiihottavat punaiset juovat pehmeissää pakaroissa, hänen suojattomuus ja minun valtani. Vaikeaa on switch-pariskunnan elämä! Miten siinä sitten valitsemaan sellainen lelu, joka tuottaisi iloa ja nautintoa vain toiselle osapuolelle? Eihän tästä alustumisesta tule mitään, jos kaikki tuntuu vain hyvältä.
No, tärkeintä kuitenkin, että jo ylihuomenna illalla pääsemme kehittelemään uusia leikkejä. Se on niin jännittävää, kun kummallakaan ei ole kokemusta, mutta intoa riittää! Pitäisikö meidän pyrkiä johonkin yhteisöön, jossa voisi oppia uutta?
lauantai 2. toukokuuta 2009
Kiitos Rakkaani!
Se jumalaton lutka, minun jumalainen Valtiattareni, soitti kirkon vessasta ja kertoi mitä oli siellä tekemässä! Sillä oli toinen käsi pillussan ja toisessa kädessä puhelin. Kuulin huohotuksen ja litinän. Rupesin heti miettimään jotain kauheata rangaistusta tuolle irstailijalle, mutta hän ehtikin ensin. Hän käski minun panna anustappi paikalleen, kahlita kulli ja laittaa muutama pyykkipoika palleihin. Tein tietenkin niin kuin hän käski, mutta se ei julmalle jumalattarelleni riittänyt, vaan hän vaati ottamaan kuvan ja laittamaan sen blogiin, että muutkit voisivat nähdä hänen valtansa yltävän satojen kilometrien päähän.
(kuva poistettu)
Rukoilin häntä lähettämään myös minulle kuvan suoraan sieltä kirkon vessasta, mutta ei hän sitä minulle suonut. Nyt mietinkin, miten kostan tavatessamme. Mitä jos sitoisin, ruoskisin ja jättäisin panematta? Sidottuna hän ei voisi edes runkata, joten kosto olisi täydellinen. Itse laukeaisin hänen suuhunsa ja työntäisin kullin niin syvälle, että pallit tukkisivat suun. Vapise, orjattareni!
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Koukussa
Vielä viikko tapaamiseen! Kyllä silloin ruoska heiluu! En osaa mitenkään päättää, kumpaan rooliin haluan ensin, alistetun vain alistajan. On niin monta asiaa, joista olen ansainnut rangaistuksen, mutta niin on myös rakkaallani, ja hänkin kerjää rangaistusta. On ihanaa nähdä punaisia juovia hänen täyteläisissä pakaroissaan, kiusata noita isoja rintoja laittamalla pyykkipoikia nänneihin, mutta vieläkin ihanampaa on tuntea käsirautojen teräs ranteissa ja katsella piiska kädessä lähestyvää Valtiatarta punaisessa silkkikorsetissa...
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Rakkaus ja BDSM
Kaikki ihmiset fantasioivat jossain määrin väkivaltaisesta seksistä, kipu ja nautinto ovat hyvin lähellä toisiaan. Emme ole mitenkään vähemmistössä näine haluinemme, olemme ehkä vain niitä harvoja, jotka uskaltavat kertoa siitä toisilleen ja toteuttaa fantasiat. Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että melkein jokainen nainen haluaa ruoskan käteensä, se pitää vain osata ojentaa hänelle oikeana hetkenä. Kolmessa edellisesä suhteessa, jotka alkoivat ihan normaalisti, päädyin s/m-leikkeihin. Mutta niistä puuttui se tärkein - rakkaus.
Kun aloitimme kirjeenvaihdon, kummallakaan ei ollut mielessä mitään tietynlaista kumppania, mieltymyksemme selvisivät pikkuhiljaa, kirjeissä rohkaisimme toisiamme ja kehittelimme yhteisiä fantasioita. Jo ennen tapaamista kävi selväksi, että kumpikin haluaisi niin alistua kuin alistaakin. Minulle se ei ollut uutta, mutta nainen, jonka kanssa kirjoittelin, oli törmännyt tällaiseen ensimmäistä kertaa. Silti hän uskalsi katsoa sisäänsä ja löyisi sieltä switch-naisen. Kehittelimme kaksi roolileikkiä: kreivitär ja palvelija sekä seksiakatemian proffa ja opiskelija. Se oli hauskaa.
Kun tapasimme, ymmärsimme kuitenkin että kyseessä oli jokin suurempi asia kuin seksikumppanuus. Piiskatessa ja kahlitessa toisiamme tunsimme paitsi intohimoa myös hellyyttä.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Ensitreffit
Tutustuimme netissä, erittäin perinteisen ja säädyllisen seuranhakuilmoituksen välityksellä. Mistään s/m-leikeistä ei ollut puhettakaan, olimme vain yksinäisiä. Ensimmäisestä kontaktista tapaamiseen kului pari kuukautta. Kirjeenvaihto oli hyvin intensiivistä, ja parin viikon päästä kerroimme jo toisillemme sellaisia asioita, joita ei livekontaktissa kehtaisi ottaa puheeksi. Ehkä meitä rohkaisi mahdollisuus lopettaa milloin tahansa, mutta myös toistemme fantasiat. Osoiottautuikin että ne olivat aika lailla samankaltaisia, kumpikin halusi sekä alistua että alistaa. Kumpikin rakasti kipua.
Kuukauden kuluttua kirjoittelimme jo oikeilla nimillä ja suunnittelimme tapaamista. Sovittiin että nainen tulisi luokseni (hän asuu toisessa kaupungissa), mutta varaisi hotellin. Niin hän teki, mutta hotellihuone jäi käyttämättä. Tuskin muistimme perua varauksen, ilta vyöryi hurjalla vauhdilla kohti sänkyä. Ensimmäinen suudelma, kosketus jännitti, mutta tuloksena oli tämä.
Ensimmäisen tapaamisen saldoksi aika hyvä vaikkei mitenkään erikoinen. Piiskan jäljet eivät oikein näy kunnolla, mutta selkä oli punainen vielä koko seuraavan päivän. Olimme sen verran ahneita, ettei harkittuihin leikkeihin riittänyt kärsivällisyyttä. Ymmärsimme silti heti ensitreffeillä, että jatkoa seuraa. Luottamus, joka syntyi hetkessä, lupasi jotain todella erikoista, ennen kokematonta.