Hakkaamisesta

Pitänee Kokeilijoidenkin ottaa jonkinlaista kantaa Sofi Oksanen -keskustelussa.

Meillä kun mies hakkaa, niin nainen kiittää, ja toisin päin. Tämä ei tietenkään liity varsinaisesti asiaan, mutta tasa-arvoisuus silti säilyy. Luulempa että tasapaino säilyy myös "normaaliperheissä", eli jos mies lyö, on se seurausta naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta.
Mutta yhdessä asiassa Sofi Oksanen on ehdottomasti oikeassa:

"Kannattaa ehkä lähteä liikkeelle siitä, mistä itse tykkää, ja miettiä, onko oma elämä ja toiminta jotenkin ristiriidassa sen kanssa. Miten voi kunnioittaa omaa ainoaa elämäänsä nin vähän, että elää toisin kuin ehkä haluaisi?" (Haastattelu Annassa 10.12.09)

Totta on, ja siksi mekin olemme niin onnellisia omassa pervoudessamme, kuten varmaan Oksanenkin.

Noitavainot

Helsingin käräjäoikeus oli armollinen, sadomasokismia harrastaneita ihmisiä ei tuomittu pahoinpitelyrikoksesta.
Dramaqueenitis ehti jo penkoa rikoslakia, jossa siis puhutaan seksuaalisesta väkivallasta, pedofiliasta ja zoofiliasta kriminalisoituina alueina. Miten ihmeessä sadomasokistit joutuivat tuohon porukkaan?!
Sukupuolisiveellisyyttä voi loukata mikä porno tahansa, riippuu katsojan moraalisista käsityksistä. Toisaalta s/m suhteet eivät voi mitenkään kuulua väkivälta-käsitteen piiriin. Paljon varmemmin siihen kuuluvat tavalliset toimintaelokuvat, joissa ihmisiä pahoinpidellään, raiskataan ja paloitellaan. Se ei kuitenkaan syyttäjiä hetkauta, koska ne kuvastot ovat kaukana seksistä ja nautinnosta. Yhteiskunta on siis valmis hyväksymään ra'an väkivallan muttei erilaista nautintoa, joka on sitäpaitsi sisäpiirin juttu. Ei kai tuomittu pariskunta yrittänyt esittää videoitaan YLE:n kanavilla. Ihmiset, jotka niitä osti ja katseli, tiesivät mistä niissä on kyse, ja tuskin heidän sukupuolisiveellisyyttä loukattiin.
Jos tavallisessa vaniljapornossa kolme karjua nussii yhtä naista, läimäyttelee tätä pakaroille ja roiskii lastinsa kasvoille, niin sitä ei pidetä väkivallan kuvauksena. Paloiteltu naisruumis tv-kanavalla esitettävässä elokuvassa ei taas loukkaa kenenkään siveellisyyttä, koska siitä puuttuu hekuma. Mitenhän niitä rajoja vedetään?
Voiko siis syyttää myös blogissa julkaistuista kuvista? Entä miksi Matti Mäkelä on vieläkin vpaalla jalalla? Loukkaako sadomasokistinen kirjallisuus vähemmän sukupuolisiveellisyyttä?
Apua, tässähän joutuu kohta tyrmään!

Autovarkaat ja bdsm

Viime yönä Kokeilijoilta varastettiin auto.

Kummalla tavalla se vaikutti seksielämään: rikosilmoituksen jättämisen jälkeen Kreivitär ja Renki rakastelivat intohimoisesti keskellä sunnuntaipäivää.

Piiskoja käytettiin ahkerasti molemmin puolin, Kreivittären reidet ja Rengin pakarat oli ruoskittu perusteellisesti, ja anaalitappi lisäsi nautintoa. Mitään rooleja ei käytetty ja session päätyttyä tultiin siihen tulokseen ettei niitä tarvita lainkaan meidän suhteessa.

Rakastamme kumpikin kipua ja fyysistä alistamista, mutta henkistä nöyryytystä emme kaipaa. Miksi siis vetää päälleen joitakin maskeja, miksei voi vain pyytää kumppania tuottamaan sitä nautintoa jota kaipaa?

Alkuperäiset roolit, Kreivitär ja Renki, tuntvat hieman hassuilta ja väkinäisitä, olemme sadomasokismissamme tasavertaisia. Emmekö siis sovi tähänkään pervokaavaan? Jos Kreivitär haluaa piiskaa, ei Rengin tarvitse olla julma alistaja vaan tunnolinen ja rakastava puoliso. Jos Renki pyytää Kreivitärtä pissaamaan suuhunsa, ei Kreivittären ole pakko vetää päällensä verkkosukkia ja kaivaa kaapista piikkareita. Kyllä se tuntuu yhtä hyvältä villasukat jalassakin. Anaalifistauksen tai painojen ripustamisen häpyhuuliin voi tehdä rakkaudella ilman julmuuden esittämistä.

Seuraavaksi pitääkin ruveta miettimään blogin uudistamista ja nimimerkkien vaihtamista. Ja ehkä kirjoittamaan enemmän henkevistä asioista, kuten sikainfluenssasta.

Kapina

Rengin asema horjuu: demokratia vie kaiken uskottavuuden bdsm-suhteesta! Hyvät veljet ja sisaret, mihin me päädytään, jos subin pitää neuvotella itselleen rangaistukset? Tämä on vimeinen yritykseni, jos tämän kirjoituksen jälkeen ei ala tapahtua, niin kusessa ollaan. Eräs entisistä on kysellyt, onko Renki kaivannut kasvatusta. On, todellakin! Jos Kreivitär ihan lähiaikoina ei pane asioita järjestykseen, niin Renki valitsee julmemman Valtijattaren.
Täällä kaivataan kunnon kuria, ei mitään demokraattista väkivaltaseksileikkiä. Laittakaa minut kahleisiin, jättäkää pariksi tunniksi miettimään syntejäni, ruoskikaa kunnolla ja jättäkää ilman nautintoa! Rengin elämä ei saa olla pelkkää hunajaa, muuten tulee kapinaa ja muuta luokkasotaa. Tänäänkin Renki pärjäsi ainoastaan sillä, että ruoski itse itseään, muuten olisi mennyt huoriin, kun Kunkreivitärtä ei ole kotona. Tuollainen ei käy laatuun. Rengin on peljättävä emäntäänsä silloinkin kun se on matkoilla.

Ongelmia pervoilussa

Roolit ovat tässä valtakunnassa menneet aivan sekaisin. Kreivitär ei kun loikoilee ja nauttii piiskasta ja sitomisesta, mutta renki parka joutuu sitten itse tuottamaan itselleen niin kaipaamaansa kipua. Tässä tuleekin jo mieleen aivan sopimattomia ajatuksia, kuten yhteisen kurittajan hankkiminen. Kun kumpikin haluaa kipua ja alistumista, niin kukapa sitten dominoi?
Eilisessä sessiossa Kreivitär jopa pitkästyi, kun hän halusi sitomisen ja piiskaamisen lisäksi myös rahvaanomaista yhdyntää, ja vieläpä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. No, eihän renki nyt joka paikkaan ehdi! Pitääkö Kreivittärellä olla erillinen nussija tai piiskaaja? Rengin on tunnustettava, että vaikka edellisessä elämässä hänellä olikin kokemusta kolmestaan leikkimisestä, ei hän nyt tässä suhteessa ole kovinkaan halukas jakamaan Kreivittärensä valkoista lihaa kenenkään kanssa. Jos kuitenkin leikkisi ajatuksella eräänlaisesta piiskapalvelijasta, niin kumpaan sukupuoleen sen pitäisi kuulua?
On myönnettävä, että ajatus kolmannesta henkilöstä piiskaamassa ja kurittamassa meitä kyyhkyläisiä sillä aikaa kun olemme keskittyneet vain hellimään ja nussimaan toisiamme, tuntuu kiihottavalta. Mutta tuo kuulostaa todelliselta pervoilulta, ja mehän ollaan kunniallinen pariskunta, jolle ei tuollainen sovi mitenkään.
Se mikä alkuun tuntui niin helpolta ja itsestään selvältä, alkaakin olla kimurantimpaa, ja homma vaatii ainaista opettelua ja kehittymistä. Rengin nahka on niin parkkiintunut, että Kreivitär ei pysty tuottamaan siihen pysyviä jälkiä, joita renki niin kaipaa. Ilmeisesti lähitulevaisuudessa on siirryttävä järeämpiin käsittelymuotoihin.

Blogi vai elämä?

Kymmenentuhannen kävijämäärä ylittyi eilen. Pitikö tuota juhlia ja miten? Kommentteja on viimeaikoina tullut aika niukasti. Syyksi arvelen sitä, että onnellisen pariskunnan yhteiselon seuraaminen ei tunnu mielekkäältä. No, minkäs voi, kun elämä on kerrankin tarjonnut kahdelle ihmiselle sitä, mistä he ovat ain haaveilleet.
Vaimo (ent. Kreivitär) kävi tässä joku päivä sitten kotipuolessa ja huomautti palatessaan, että kaikki ihmisethän ovat samanlaisia kuin me: sukulaistyttö valitti poikaystävänsä haluavan joskus purra, ja naispuolisen kaverin aviomies pyysi vaimoltaan vieraan nähden potkua perseelleen, kun tämä vaati miestään poistumaan keittiöstä, missä naiset joivat viiniä.
Ihmiset kaipaavat tuntuvampia kosketuksia rakkailtaan, eikä siinä mitään ihmeteltävää ole. Se että Kreivitär pissasi eilen renkinsä suuhun ei liene sekään mikään erikoinen tapaus, ihmisethän käyttävät virtsaa parannuskeinona jne. Erikoiseksi sen tekee ainoastaan se, että toimenpide tapahtui sängyssä eikä yksikään pisara pudonnut lakanoille. Renki oli tosi hyvä nielemään kaikki.
Arkistossamme on satoja kuvia kaikenlaisista sessioista, mutta niiden julkaiseminen tuntuu sekin turhalta: kaikkihan sitä tekevät tai ainakin haluavat. Pitäisi ehkä laittaa kuvia vaikkapa Leikkikehään, mutta se tuntuu niin suurelta työltä, jonka palkka on mitätön: "kiva kuva!" - tapainen kommentti on paras palaute.
Vaimon ollessa reissussa laitoin makuuhuoneen seinään kunnon koukun, johon piiskattavan saa hyvin kiinni. Ei olla vielä kokeiltu, mutta suunnitelmia on kehitelty. Ruoskan ja kahden ratsupiiskan avulla syntyy varmaan kauniita kuvioita, meidän itsemme ihailtavaksi.

Apua nettipervoiluun tarvitaan!

Hei kaikki vakituiset lukijat ja vierailevat hengenveljet!
Olemme hankkineet uuden tietokoneen, jonka näyttö on tietenkin nykyisen muodin mukaisesti laajakuva. Sen seurauksena Kreivittäreni ei voi enää sietää katsella omia sidonta- ja piiskauskuviaan, koska hän on niissä yhtä leveä kuin pitkä.
Yhteisestä taideharrastuksestakaan (pornon katselemisesta iltaisin) ei meinaa tulla mitään, kun niin naurattaa.
Onko kellään aavistusta miten tämä värkki säädetään näyttämään kuvaa normaalikoossa?

Lemmentanssit

Tiina Pystysen näyttely Sinulle, rakkaudella! on pakko nähdä. Näyttelyn töistä koostuva kirjakin on varmaan ostettava, se on WSOY:n kustantama Lemmentanssit. Samassa Galleria Johan S:ssä on myös Porno-korunäyttely, joka varmaan sekin on hyvin mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen.

Pystysen eroottiset kuvat ovat niin tosia, niin elämänläheisiä ja -makuisia, että niistä tunnistaa joka kerta itsensä. Esim. 2000-luvun Decameronessa (WSOY 2007) oli hienoja Pystysen kuvarunoja (vaiko runokuvia?).

Odotan kärsimättömänä ensi torstaita, jolloin pääsen Helsinkiin.

Kreivitär kerjää ruhjeita

Naiset tunnetusti ovat taipuvaisempia sadismiin: yksikään tapaamani nainen ei kieltäytynyt käyttämästä piiskaa. Useita vuosia olinkin varma siitä, että s/m-suhteessa olisin aina sub, mutta Kreivittären myötä opin nauttimaan myös piiskan toisesta päästä. Switch-vaihe olikin päällä koko seurustelun ajan ja vaikutti luonnolliselta ja pysyvältä. Nyt on taas tapahtumassa muutoksia. Juttu onkin edennyt sillä tapaa, että nykyisin kiistelemme enemmän siitä, kumpi saa ruoskia, eli olemme varmaan jo dom+domma –pari. Huomaan nauttivani suunnattomasti, kun saan tuottaa kipua, käyttää valtaa ja nähdä tulokset: punaiset juovat ja mustelmat. Varsinkin nautin siitä ajatuksesta, että Kreivittäreni ei voisi tuollaisena riisuutua missään, tai jos riisuisi, niin joutuisi selittämään mustelmiaan. Onko tämä sitä merkitsemistä? Halua omistaa?
Kreivitär (joka näissä tilanteissa on tietenkin narttu) puolestaan nauttii alistumisesta yhä enemmän, hän suorastaan kerjää piiskaa ja on nykyisin sitä mieltä, että tutut välineet eivät enää riitä, pitäisi saada jotain rankempaa. Hän pyörii session jälkeen peilin edessä ja valittaa ettei tälläkään kertaa syntynyt todellisia ruhjeita, jotka pysyisivät edes muutaman päivän. Narttu haluaa olla pysyvästi merkitty.
Kuten varmaan monelle yhden alan harrastajalle käy, lopahti Kreivittären into tähän blogiin pian sen jälkeen kun muutimme yhteen. Tosiaankin – mitä tässä enää höpisemään ja ihmettelemään, kun pääsee tositoimiin päivittäin. Renki taas ei ole kiinnostustaan menettänyt ja lueskelee ahkerasti sielunveljien päiväkirjoja (joita ei valitettavasti kovin paljon suomen kielellä löydy).
Nyt kun pervoilumme alkaa pikkuhiljaa vakiintua ja löytää oikeat muotonsa, pitäisikin varmaan ruveta miettimään blogin nimen vaihtamista. Mutta löytävätkö blogin lukijat sen uudella nimellä?
Olisiko ehdotuksia?

Robbarin ihanuuksia

Lyijyiset uistinpainot, jotka Renki bongasi Robbarista, ovat hyvin käytännöllisiä ja toimivia. Niitä voi ripustella mihin vain ikinä haluaa ja painoa voi säädellä mielensä mukaan. Yksi tuollainen päärynä painaa 40 grammaa ja oikealla nipistimellä venyttää kohdetta ihan mukavasti. Kun nänni (tai vaikka häpyhuuli) tottuu, painoa voi lisätä. Paras tulos saavutetaan kuitenkin toiminnassa: esim. yhdynnässä painot heiluvat ja nykivät paikkoja erittäin nauitinnollisesti. Herkemmille paikoille suosittelisin muovisiä nipistimiä, mutta kokeneemmat (ja paksunahkaisemmat) voivat käyttää metallisia terävähampaisia, jotka iskeytyvät syvälle ja kipeästi jopa ilman painoja.

Kreivitär suosii kuitenkin toista menetelmää, josta sitten seuraavassa postauksessa.

Naruilla elämään?

Yritin saada Kreivitärtäni kirjoittamaan, mutta ei se onnistunut. Luulin että sidotun on luontevampaa kertoa tuntemuksista, vaan nyt joudun kertomaan sitojan näkökulmasta.
Sessio oli aika pitkä, kokemusta puuttuu ja kaikki on uutta (onneksi?). Tuohon vaatimattomaan korsettiin meni 60 metriä narua ja noin tunti aikaa. Tunnustan, että teki mieli kiristää naruja oikein miehen voimalla, mutta ainakin rintojen kohdalla oli pakko kuunnella Kreivitärtä. Sidonta onnistui ainakin siinä mielessä, että Kreivitär viihtyi naruissa parikin tuntia ja pystyi harrastamaan seksiä useamman orgasmin verran.
Olemmekin pikkuhiljaa tulleet siihen tuloksen, ettei alistaminen ja alistuminen ole meille tärkeää vaan kivun tuoma nautinto. Tänään puhuttiin pitkään siitä, onko kivulla joitakin järjellisiä rajoja eli mihin voi mennä, mitä pitäisi kavahtaa. Ostin eilen Robbarista sellaisia uistinpainoja, joita voi ripustaa nipistimillä nänneihin. Tuntuu mielettömän hyvältä, ja kun unohduin parittelemaan painot nänneissä, en huomannutkaan että pidin niitä ehkä liian kauan. Pois ottaessa sattui niin pahoin, että luulin jo tehneeni itselleni jonkinlaista väkivaltaa. Tunnin päästä kuitenkin nännit alkoivat kerrassaan huutaa lisää nipistimiä ja painoja.
Kävimme katsomassa Dramaqueenitisin linkittämiä sivuja, ja kysymys kasvoi vieläkin suuremmaksi: onko rajoja? Mitä me haluamme? Miksi mikään ei riitä? Mattopiiska ja ratsupiiska tuntuvat jo lasten leluilta, oikeat tavarat löytyvät vain rautakaupasta. Lisää kipua! Miksi? Onko niin että kun oikeassa elämässä on niin vähän kärsimystä, niin sitä on pakko hankkia leikeissä?
Olemme köyhiä, mutta emme näe nälkää. Terroristit eivät uhkaa meitä eikä meidän lapsiamme. Kraanasta tulee puhdasta juomakelpoista vettä. Sähköt pelaavat ja tietokone surisee. Lähikaupasta saa olutta ja makkaraa, citymarketista viikon ruuat. Auto on vanha ja ruosteinen, mutta se liikkuu ja toimittaa tehtävänsä. Asunnossa on lämmin ja sänky on leveä ja pehmeä.
Harrastavatko Sudanin Daifurin asukkaat sadomasokismia?

Putkimiehen rooli BDSM:ssä

Uusi asuinpaikka asettaa vakavia rajoituksia sessioinnille: asunnossa ei ole alapesusuihkua, minkä takia varsinkin fistaus on vaikeaa. Putkimiestä on yritetty saada asuntoon jo kaksi viikkoa, mutta vieläkään se ei onnistu. Tänään päätin etten enää samasta firmasta kysele, kun olivat jo kolme kertaa luvanneet.
Eilen Renki joutuikin pujahtamaan kirjaston naistenvessaan valmistellakseen Kreivittärelle työmaan. Sen jälkeen tuli tosi kiire kotiin. Kreivitär oli jo valmiina ja odotti kärsimättömänä. Muu sujuikin tuttuun tapaan: kädet ja jalat rautoihin (meillä on upea uusi metallisänky, jonka päätyihin on helppo kiinnittää kahleita), kunnon lämmittely hapsu- ja ratsupiiskalla ja ei muuta kun pylly pystyyn.
Ai että se teki hyvää! Joka kerralla Kreivittären nyrkki uppoaa aina vain syvemmälle, ja rengin nautinto kasvaa. Olemmekin miettineet, että fistaussessioissa roolit saisivat olla toisin päin: nyrkkipanon ottava osapuoli voisi olla se joka dominoi, käskee subia nuolemaan ja hyväilemään peräaukkoaan ja sitten venyttämään sitä Domin ohjeiden mukaisesti. Eilen meni kuitenkin vanhan kaavan mukaan, eli Kreivitär käski pyllistää ja rankaisi jokaisesta väärästä liikkeestä. Siinä on etunsa, koska piiskan isku vie huomion toisaalle ja nyrkki saa työntyä sillä aikaa muutaman sentin syvemmälle. Käsittelyn jälkeen ihana tunne takapuolessa säilyy pitkään, oikeastaan seuraavaan päivään saakka.
PS. Kuvassa näkyy kuitenkin vain ratsupiiskan jäkiä Rengin reidessä, koska olemme päättäneet ettei jalkovälin kuvia tässä blogissa julkaista. Niiden jakaminen tuntuu kuitenkin niin kiihottavalta, että harkitsemme kuvien julkaisemista muualla ;)

Värttinä: Nahkaruoska

Tämä on tavallaan kommentti Draamakuningattaren postaukseen.

Oikeat välineet oikeasta paikasta

Vihdoinkin oikea ratsupiiska!

Kyseinen väline löytyi Robbarin lemmikkiosastolta, ja onhan se ihan oikein: juuri lemmikkeihin tätä nyt käytetään! Ostoksen hinta oli 6,90. Mitähän samanlainen (tai siis ehdottomasti huonolaatuisempi) olisi maksanut seksikaupassa? Robbari on yleensäkin oikea aarreaitta bdsm:ta haarastaville. Sieltä löytyy köyttä ja rautaa vaikka mihin makuun. Hyllyjä katsellessa tulee mieleen mitä kummallisempia ideoita, varsinkin kun taustalla pyörii radiomainos, jossa kysytään, haluatko subin. Kassalla oli varmaan hieman miettimistä, kun kärryjämme katseli: iso teräskattila ja kaksi pulloa etikkaa (sienisato on runsas), sadetakki, parikymmentä metriä köyttä ja ratsupiiska.
Pikaisesti kokeilimme uutta leluamme, ja voin sanoa suoralta kädeltä, että se on taivaallisen hyvä! Isku on tarkka ja napakka, varrenkin voi halutessa liittää mukaan, jolloin tunne ja jälki ovat ihan eri luokkaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että ratsupiiska on täsmäase, sillä tavoittaa sellaisetkin paikat, joita ei tavallsella piiskalla uskalla hyväillä (esim. nännit tai alue haaroissa pallien alla). Tässä nyt ei jaksa odottaa milloin ilta tulee, koska nuo sienet on ensin laitettava jotenkin säilöön. Mutta sitten piiska heiluu ja heppa hirnuu! (Tänään on muuten Kreivittären vuoro olla sub).

Mustelmataidetta

Kreivittären mieltymys reisien piiskaamiseen tuottaa joskus jopa pelottavia tuloksia: mustelmat ja piiskan jäljet eivät enää ehdi parantua sessioiden välillä. Eteen onkin tullut pieni ongelma: työnantajan järjestämä saunailta. Mitä tehdä: kieltäytyä koko huvista (saunasta siis) vai olla kaksi viikkoa ilman ihanaa polttavaa kipua? Piiskasta on todellakin tullut meille niin luonnollinen ja itsestään selvä osa elämää, että pitemmän tauon pitäminen tuntuu seksuaaliselta väkivallalta.
Renki on kerrassaan kateellinen, kun ei saa nahkaansa yhtä vakuuttavia jälkiä. Olisin varmaan tosi ylpeä saunassa, eihän sitä kukaan kehtaisi kysyä, mutta moni varmaan arvaisi. Onko olemassa mustelmafetisismia? Jos ei, niin täällä se alkaa kehittyä. Itse nautin suunnattomasti, kun näen piiskan jälkien turpoavan silmissä Kreivittären reisien sisäpinnalla. Eräänlaista kuvataidetta sekin.
Tänään on luvassa Rengille rankempaa käsittelyä, Kreivitär on luvannut pukea renkinsä palvelustytöksi, kurittaa ja raiskata. Parasta mennä valmistautumaan ajoissa. Uudessa roolissa on myös opeteltavaa, katsotaan miten ensi kokeilu sujuu.
Köydet ovat jääneet muuton vuoksi vähemmälle huomiolle, sidonta kun vaatii niin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Naruja on kyllä hankittu, toivon mukaan päästään lähiaikoina kehittelemään uusia kuvioita.

Uusi elämä, uudet haasteet

Draamakuningatar mietiskeli tässä päivänä muutamana, mitä iloa voi repiä irti raapimisesta.

Meillä kun muuton aikana oli kaikki tärkeimmät tavarat monta päivää kateissa, niin jouduttiin jossain välissä turvautumaan vain siihen, mitä kädessä sattui olemaan, siis kynsiin. Kokemus tuntui ihan mukavalta, mutta Kreivittären kynnet eivät oikein pystyneet raapimaan kovin syviä uria Rengin parkkiintuneeseen nahkaan, niin että hyväilyn puolelle jäi.

Olemmekin pohtineet, että meidän on varmaan käytettävä eri välineitä eri rooleissa, koska Kreivittären valkoinen iho on huomattavasti herkempi, mutta kipukynnys jopa astetta korkeammalla. Varsinkin reisien sisäpinta on jatkuvasti mustelmilla. Mutta minkäs teet, kun Kreivitär käskee lyömään juuri sinne. Rengin nahkaan ei taas samoilla työkaluilla saa yhtä vakuuttavia jälkiä syntymään vai liekö sitten iskun voimassa koko salaisuus. Ei se naisen kädestä sittenkän yhtä terävänä lähde.

Nyt kun muutto on vihdoin ohi, voidaan pikkuhiljaa palata switch-pariskunnan normaalielämään, eli alkaa miettiä uusia alueita ja uusia välineitä. Eilen pidettiin ensimmäinen kunnon sessio uudessa kämpässä ja kokeiltiin Dressmanista pihistettyä nipistinhenkaria. Erittäin tehokas laite, pysyy taatusti siellä mihin on asennettu, ja koukun vuoksi siihen on helpo lisätä painoja sietokyvyn mukaan. Eilen ei ollut kamera sängyssä mukana, mutta lupaamme lähipäivinä esitellä laitteen.

Suuria muutoksia

Ensi viikolla muutamme Kreivittären kanssa yhteen! Kaikki muuttoon liittyvät huolet ja järjestelyt ovat vähentäneet huomattavasti virtuaalista pervoilua, mutta eiköhän niitä laiminlyöntejä korjata sitten kun ollaan vihdoin yhdessä vuorokauden ympäri.
Nyt eivät oikein ajatukset pysy tärkeimmissä asioissa, eli seksissä. Kaikenlaista turhanpäiväistä vain pyörii mielessä: raha, uusi kämppä, muuttokuorma, pakkaamiset, osoitteenmuutokset, nettiyhteyden siirtäminen jne. Kreivitärkään ei ole kuulemma kolmeen päivään edes runkannut, Rengistä puhumattakaan. Tässä hermostuttavassa tilanteessa on pakko popsia mielialalääkkeitä, ja nehän vievät ahdistuksen mukana myös libidon.
Kreivitär kuitenkin varoitti pakkaamasta piiskoja ja muita leluja, sanoi että niitä voidaan vielä tarvita itse muutossa. Jos Renki on laiska ja hidas, niin onpahan millä ojentaa. Toisaalta anaalitappi pyllyssä juokseminen portaissa saattaa jopa lisätä tarvittavaa energiaa, kun se tulee muistuttamaan muuttorumban jälkeisestä palkinnosta.

Vaaleanpunaista sadomasokismia

Kysyin äsken itseltäni, miksi blogimme pohja on tällainen vaaleanpunainen, aivan kuin tyttöpäiväkirjassa. Mietin sitä hetken, ja seuraavaksi kysyin taasen itseltäni (kun ei muitakaan sattunut lähistöllä olemaan), miksi ihmeessä BDSM-harrastajien pitäisi esittää jotain synkkää roolia? Suhteemme on valoisa ja iloinen, emme näe sen erikoispiirteissä mitään pahuutta, ja loppujen lopuksi kaikki se roolikama, joka alaan liittyy, on meistä aika hassua. Nauttiakseen alistumisesta (alistamisesta) ja kivusta ei ole pakko pukeutua nahkaan ja palvoa saatanaa.
Anonyymi Bmaad kommentoi postaustani Kuvottava BDSM:

Olisi syytä ryhtyä kehittelemään mukaansatempaavampia ja kansantajuisempia sadomasokismin muotoja. Monissa ihmisissä on sitä pahuutta mitä todelliseen sadomasokismiin tarvitaan, mutta he eivät saa petoaan irti siinä mielessä, jos ei ylipäätään tarjota parempaa kanavointimallia sadomasokismin harjoittamiselle, kuin tämä nykyinen.
Ihmiset voitaisiin saada innostumaan sadomasokismista, jos siitä olisi tarjolla tarpeeksi aito versio, joka on sopusoinnussa heidän elämäntyylinsä ja alitajuisten arvojensa kanssa.

Meillä ei ole tarkoitus tyrkyttää omaa elämäntapaa kenellekään eikä tarjota mitään rajumpia muotoja tai saada ihmisiä innostumaan. Olisi vain suotavaa, että muut (ns. normaalit) ihmiset ymmärtäisivät ettei S/M ole pelkästään friikkien alakulttuuria vaan monille ihan luonnollista seksuaalisuuden ilmaisua. Niin kuin olen jo ennenkin sanonut, uskon että melkein jokaisesta löytyy sadomasokistisia piirteitä, mutta juuri tuon alakulttuuriluokituksen vuoksi ihmiset eivät uskalla niitä kohdata ja hyväksyä. Aito BDSM ei ole mitään maskeradia vaan aitoa seksiä rajuine yhdyntöineen päivineen. Ehkä se on vain vähemmän väkivaltaista kuin vaniljaseksi, ja ihmisethän haluavat juuri väkivaltaa, todellista raiskaamista.

Tunnelukkoja

Pomminpurkajan vihjeestä kävin tutkimassa omia tunnelukkojani. Eräässä kommentissaan Pomminpurkaja oletti että Rengillä taitaa olla vahva tunnevajeen lukko. Testi osoitti tunnevajeen tosi heikoksi. Sen sijaan alistumisen tunnelukko oli todella vahva. Liitän tähän tulokseni, josta olen poistanut vain yhden virkkeen, joka ei millään tavalla kuvaa minua. Tässä siis alistumistarpeeni psykologiset taustat:

Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän "aivan sama" asenteen. Uhraudut vapaaehtoisesti koska muiden tarpeet ylittävät omasi. Samalla tunnet mielipahaa tai kiukkua siitä että joudut kerta toisensa jälkeen syrjäyttämään omat tarpeesi. Yleensä pidät kiukkusi sisälläsi tai ilmaiset mieltäsi mököttämällä. Joskus suuttumus kuitenkin purkautuu yllättävänä kiukunpuuskana tai raivokohtauksena. Sinua kiehtovat ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia. Tai sitten tunnet vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää.

Kuvottava BDSM

Helena Sinervo on kuulemma julkaissut uuden romaanin Tykistönkadun päiväperho. En ole kyseistä teosta vielä lukenut, mutta aion hankkia ehdottomasti. Hesarin arvostelija Kristina Malmio haukkui kirjan matalaksi. On vaikea päätellä kirjaa lukematta, onko kirjailijan vai kriitikon kanta, että kaikenlainen "poikkeava" seksuaalisuus on kuvottavaa.

Romaanin päähenkilö, naimisissa oleva Mette alkaa etsiä uusia kokemuksia ja haluaa alistua. Mitäs siinä, meikäläinen kohauttaa olkapäitään, - ihminen on vain löytänyt oman seksuaalisuutensa oikean muodon. Mutta: "Kuvotuksen tulee johtaa katarsikseen, Mette pohtii, mutta kun anonyymi panokaveri päättää kesken aktin pissata Metten päälle, kuvotuksesta seuraakin vain kuvotus." Kuka puhuu, Helena Sinervo vai Kristina Malmio? Miksi ylipäätään alistumisesta pitäisi etsiä jonkinlaista katarsista, kun se voi olla vain pelkkä nautinto.

Mutta sehän on yleinen trendi: jos "vakavassa" kirjallisuudessa kuvataan jotain seksuaalisesti poikkeavaa, niin sen on oltava joko kuvottavaa tai sitten katasrofaalisen traagista, kuten Matti Mäkelä Rakkausromaanissa. Perverssiä seksiä harrastava henkilö tuhoutuu tavalla tai toisella. Selviääkö suurelle yleisölle koskaan, että sadomasokistitkin voivat olla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, ja heidän keskinäiset suhteensa helliä ja kauniita?

Perinteista sadomasokismia?

Ihminen rakastaa kipua, ainakin suomalainen. Vastominen ja hieronta on hyväksyttyjä BDSM-muotoja. Amerikkalaiset ovat aina ihmetelleet suomalaisten sadomasikismia saunassa: sadan asten kuumudessa alastomat ihmiset piiskaavat itseään varpukimpuilla. Hieronta ei ole sen hellempää: ihminen nauttii kivusta. Mutta jostain syystä, jos samaa tekee piiskalla tai muilla välineillä, sen on enemmistön mielestä pervoilua. Aika kummallista vai onko? Ennenvanhaiset ruumiilliset rangaistukset vapauttivat ihmisen syyllisyydestä. Emmekö tee samaa, silloin kun tunnustamme kumppanillemme syntejämme ja saamme kunnon piiskauksen? Sen jälkeen olemme vapaita, voimme nauttia elämästä.

Fistauksen poetiikkaa

Kaiken elämässä joutuu joskus kokemaan ensimmäisen kerran. Yleensä ensimmäinen kokemus jää muistiin pitkäksi aikaa, joskus ainiaaksi. Kaikki ne kokemukset, tiedot, tunteet, joita kasvatan Renkini kanssa, ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Äärettömän arvokasta suhteessamme on se, että Renkini antaa minulle täydellisen luottamuksensa. Ainutlaatuista taas on se, että saan opetella ja tutkia himokkaasti, iloisesti ja rakkaudella kaikkea uutta, mitä en ole ikinä kokenut.

Kun ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä anaalifistausta Rengilleni (vai Isännälleni?), en tuntenut alkuunkaan mitään vastenmielisyyttä. Pikemminkin liikutuin ja tunsin pohjatonta hellyyttä tuota luottavaisena aukeavaa koloa kohtaan. Varovasti, ensin yhdellä, sitten kahdella, kolmella, neljällä sormella työnnyin Renkini peräaukkoon. Runsaan liukuvoiteen lätinä ja maiskutus kuulosti niin herkulliselta, että hetkeksi kuvittelin ruokkivani kädellä nälkäistä lasta. Mutta ruokahalu tulee kuten tunnettua syödessä: kyltymätön suu aukesi yhä suuremmaksi, ja koko käteni liukui sisään. Tuo näky sai minut haltioihinsa. Olin riemastunut nähdessäni sen himon, joka heräsi Renkini toisessa päässä: hänen kovettunut siittimensä todisti, että ensimmäinen kokeilu ei ollut ainakaan täysin epäonnistunut. Nähdessäni miten kulli vuodattaa runsaita kyyneleitä en voinut olla nuolematta niitä suihini.
Halusin nähdä kuinka syvä on omin käsin avaamani kaivo. Kummankin käden neljällä sormella levitin aukkoa, kurkistin sisään ja näin kaivon pohjalla kiiltelevän nesteen. Himoitsin sitä lähdettä niin paljon että painoin huuleni kaivon suulle ja työnsin kieleni sisään.
Nöyryytinkö vai palvelin? Olinko Kreivitär vai kuuliainen palvelustyttö? Väliäkö sillä. Se oli rakkautta.

K.

Sidontaa ruudun edessä

Kolmisen viikkoa vielä joudun harjoittelemaan yksin. Onneksi netti antaa mahdollisuudet virtuaaliseksiin. Ilman sitä olisimme pulassa. Köysien sitominen yksin on aika vaikeaa, mutta siinä voi opetella joitakin perusjuttuja. Parin kolmen tunnin kestäneen sidonnan jälki on aika makea. Tuntui hyvältä olla köysissä, liikkua, istua, nousta, mennä parvekkeelle tupakalle ja kuvitella että joku katselee vastapäisestä talosta kiikareilla.

Kiihottavinta kuitenkin oli uneksia siitä, että Kreivittäreni näkee kaiken ja hymyilee tyytyväisenä heikauttaen piiskaa kädessään. Tietyllä tavalla hän olikin huoneessa, koska tiesi mitä tein ja sai kuvia reaaliajassa. Esitin hänelle komean runkkausshown, ja hänkin masturboi siellä jossain linjojen toisessa päässä. Tuntuu joskus siltä, että olemme täysin seonneet, kaksi aikuista ihmistä. Emme ajattele paljon muuta kuin seksiä, mutta kukaan satunnainen tyydyttäjä ei tule mieleenkään. Ajattelin tässä entisiä - ei sytytä. Nuuskin Kreivittäreni kenkiä, sovittelen hänen sukkiaan, nukun hänen yöpaitansa tyynyllä. Kun masturboin, teen sitä hänelle, olen todellisessa yhteydessä häneen. Olen opetellut piiskaamaan itseäni, se onnistuu paremmin kuin sitominen. Kun suljen silmäni, näen piiskan hänen kädessään, jokainen isku on hänen kosketuksensa.

Noviisikreivittären tunnustuksia

Kiitän Renkiä ahkerasta blogin päivittämisestä. Itse en ole koskaan blogia pitänyt, nyt tämäkin taito pitänee opetella.
Nyt kun olemme taas erossa, elän uudelleen läpi kaikkea sitä uutta, mitä olin Renkini kanssa kokenut ensimmäistä kertaa. Ennen tuollaiset tunteiden ilmaisumuodot, kuten piiskaus ja sidonta, synnyttivät minussa vain kielteisiä reaktioita. Siitä on kiittäminen mediaa ja toimintaleffoja, joissa sadomasokismiin taipuvainen henkilö on ehdottomasti crazy tai maanikko. Siksi myös uuden kumppanini ehdotus leikkiä julmaa Kreivitärtä ja nöyrää Renkiä herätti alkuun epäluuloa.
Rauhoituin kun tajusin, että saan olla leikissä dominoiva osapuoli, saan kontrolloida täysin tilannetta eikä siis minulle satu mitään ikävää. Oli äärettömän kiehtovaa sovitella julman Kreivittären roolia. Kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä. Ensinnäkin en ollut ikinä lyönyt ketään, ja siksi tarkkailin jännittyneenä uusia tuntemuksia ja tunteita, joista suurin ja tärkein oli edessäni avuttomana makaavaan ihmiseen kohdistuvan vallan tunne.
Toiseksi en oikein ymmärtänyt miten voi nauttia kivusta. Tuntui uskomattomalta, kun näin omin silmin Rengin mahtavan erektion, joka vain vahvistui hartioihin, selkään, pakaroihin ja reisiin satelevista piiskan iskuista. Näkemäni tuntui niin fantastiselta, että halusin itsekin tutkia tuota terra incognitaa.
Lapsena sain usein tällejä luokkatovereiltani, kun jouduttiin selvittelemään välejä. Muistin, että pidin lyönnin jälkimausta, siitä kipeän paikan laantuvasta jomotuksesta. Nuo tappelut ovatkin lapsuuteni kiihottavimpia muistoja.
Pyysin Renkiäni koskettamaan pakaroitani ja reisiäni piiskalla, ja sitten rohkaisin häntä ensimmäiseen varovaiseen sivallukseen. Ensi kerralla kontrolloin piiskausta täysin, Renki vain palveli minua. Sanoin hänelle mihin sai lyödä ja millä voimalla, johdatin piiskaajan kättä, pidin taukoja ja kuuntelin ruumistani. Paussien aikana tunsin mieletöntä nautintoa juuri siitä iskujen jälkimausta, jota voi verrata vain hyvän viinin pitkään jälkimakuun. Kroppani aukesi kukkaan, iho peittyi punaisilla kuvioilla ja sisältä ruumis paloi himosta jokaisen piiskan kosketuksen jälkeen.
Tunne oli uutta, jännittävää. Ruumiin muisti piiskaamisen jälkeen kertoi vielä pitkään rakkaudesta, himosta ja luottamuksesta.

Kokematon Kreivitär

BDSM ja nimettömyys

Draamakuningatar kirjoittaa viimeisessä postauksessaan bdsm-harrastajan anonymiteetistä, johon yhteiskunnallinen moraali (?) ja normikäsitykset meidät pakottaa. Hän pohtii sitä, miten tietynlainen netissä julkaistu materiaali voi jossakin vaiheessa vaikuttaa kertojan elämään.
Kokeilijatkin ovat pohtineet samaa asiaa, mutta ehkä juuri toiselta kantilta. Eikö olekin niin että juuri tämä nimettömyys tekee alan harrastajista kasvottomia pervoja, vaikka jokaisen maskin takana on oikea elävä ihminen tunteineen ja elämineen. Tuollainen pakollinen salailu tuntuu melkein loukkaavalta, koska emme koe tekevämme mitään häpeällistä, emme halua olla kasvottomia pervoja.
Kehitys on kuitenkin myönteistä vaikka hidastakin: homona saa jo esiintyä julkisesti eikä se estä edes poliittista uraa. Tietyt seksuaaliset poikkeavuudet ovat myös jossain määrin sallittuja taiteilijoille (esim. Sofi Oksanen, Matti Mäkelä), mutta yleinen mielipide on kuitenkin se, että piiskaa rakastava toimitusjohtaja tai poliisi on jotenkin epäluotettava.
Kaikki tämä nostattaa kapinaa mielessämme, haluamme olla ylpeitä omasta rakkaudestamme. Tekisi kovasti mieli kirjoittaa omalla nimellä, kertoa muistakin asioista kuin seksistä: työstä, elämästä, arjesta. Silti pelkään, samoin kuin Draamakuningatar.
Kirjoitan kolmea blogia kahdella kielellä, ja siinä joutuu pakostakin miettimään mihin mikäkin juttu sopii. Nyt on kaksi muuta blogia täysin kesannolla: en keksi mitään järkevää kirjoitettavaa, kun pää on täynnä tätä uutta rakkautta, sen ihmeellisen puutarhan loputtomasti polveutuvia polkuja (J.Borges :). Helpointa ja ehdottomasti hedelmällisintä olisi tässä vaiheessa yhdistää blogit, kirjoittaa kaikki polut yhteen solmuun, tarkastella elämää kokonaisuutena eikä vain erillisinä alueina, mutta rohkeus ei riitä siihen. Koittaako se päivä?
Olemme kuin jonkinlaisia pikkurikollisia, joiden on peitettävä kasvonsa. Vituttaa.

Roolinvaihto

Ei ole helppoa switch-pariskunnan elämä! Miten paljon yksinkertaisempaa olisi olla pelkkä sub tai dom.

Viikko sitten leikimme Kreivittären kanssa koiraa, Renki kulki koko päivän kaulapannassa, odotti kuuliaisena talutushihnasta sidottuna milloin mihinkin, nuoli emäntänsä varpaita, söi kädestä, nuoli emännän pillun virtsaamisen jälkeen. Päivä kului varsinaisen session odotuksessa, ja kun sen aika vihdoin koitti, kreivitär ei voinutkaan roskia lemmikkiään. "En voi lyödä koiraa", hän sanoi nöyränä ja pyysi rangaistusta itselleen.

Sessio oli pakko kääntää toisin päin. Se ei ollut kovinkaan helppoa päivän jatkuneen talutuksen jälkeen, mutta kyllä se jostain vain löytyi, se toinen puoli. Kreivitär ei ollutkaan enää aito, hän oli vain teatterikoulun opiskelija, joka ei pärjännyt roolissaan. Professorilla oli täysi valta opettaa, ja tulos näkyy kuvassa, joka oli vihdoin valittu julkaistavaksi.

Vessanlattia osoittautui paremmaksi alustaksi kuin pehmeä sänky - niin piiskauksessa kuin kumaamisessakin. Sen kylmä harmaansininen pinta tekee iskut aidommiksi ja alistumisen täydellisemmäksi. Tummennetut kuvat taas tuovat aiheeseen enemmän tunnetta.

Taas yksin

Kreivitär on lähtenyt. Rengin mielentilaa kuvaa ehkä parhaiten julkaistava otos: nöyränä vessan sinisellä lattialla, valmiina kaikkeen, piiskattuna, virtsanorot polttamassa haavoja. Sattuu, rakkaus on julmaa. Kun sitä maistaa, sitä haluaa joka hetki ja vieroitusoireet ovat todella kauheita.
Muistoksi yhetisestä lomasta on jäänyt kyllä muitakin kuvia, mutta ne ovat nyt sensuurissa, joten niiden julkaisemista joutuu odottamaan. Voin tässä vaiheessa paljastaa vain sen, että Kreivitär halusi kunnon piiskauksen ennen lähtöään, ja kuviot ovat todella herkullisia. Mutta se naisten turhamaisuus, jota ei kuulemma saa piiskallakaan häivytettyä... Eli siis nyt katsellaan kriittisinä läskejä ja valitaan sitten edustavampi kuva.
Korsettisidonta jäi tekemättä, ehkä sitten syksymmällä onnistuu, kun ollaan muuttaneet yhteen.
PS. (Kuuma virtsa piiskan tuoreille jäljille on kyllä kokeilemisen arvoista!)

Ensimmäinen sidonta

Vihdoinkin ensimmäinen sidonta! Tulos ei ole suinkaan mestariluokkaa, mutta olimme silti hyvin tyytyväisiä siihen, että voitimme ensimmäiset vaikeudet 20 metriä pitkän köyden kanssa. Luulimme sitä hirmu pitkäksi, mutta se ei edes riittänyt kaikkiin kuvioihin, joita suunnittelimme. Kreivitär on aika pulska rouva, kuten kuvastakin näkee, ja köyttä meni enemmän kuin arvelimme. Ehkä alkuperäinen idea tehdä sidonta kaksinkertaisella köydellä ei ollut kovin fiksu, olisi varmaan riittänyt yksinkertainenkin, kun näyttää olevan ihan tarpeeksi paksu. Kreivitär ei meinannut antaa lupaa kuvan julkaisemiseen, ja jouduin koko päivän todistelemaan, etää hänen sulot ovat erittäin eroottisia ja kerrassaan syötäviä. Voiko bdsm:ssäkin olla turhamainen? Nyt on seuraavaksi kokeiltava sellaista narukorsettia, joka puristaisi tiukasti vyötäröä, ja sitten taiteiltava köydestä eräänlaiset shortsit, jollaiset näimme eräällä sidontasivustolla.
Katselimme tänään suuret määrät amatööripornoa, ja kun Kreivittäreni sai nähdä netissä monia häntä huomattavasti rehevämpiä naishenkilöitä, lupa kuvan julkaisemiseen oli saatu. Itse pidän todella paljon hänen ruumiistaan, puristelen ja hyväilen sitä yhtä innokkaasti kuin piiskaankin. Kasvatuksellisissa tarkoituksissa Kreivittäreni kuitenkin rangaisi minua aika rajusti, sain kärsiä jääräpäisyydestäni jaloista koukkuun kahlittuna ja anaalitappi siellä mihin se kuuluu. Kun sen lisäksi tuli vielä piiskaa ja pyykkipoikia palleihin, olin session loppuun mennessä niin nöyrä, että suostuin jopa katsomaan telkkarista Mäntyharjun laulukilpailun finaalia. Kunnon kuritus tekee ihmeitä, ja olo on niin onnellisen autuas, kun piiskan iskut tuntuvat pakaroissa vieläkin polttavina aaltoina.
Kreivitär saanee nautiskella samoista iloista huomenna, hän odottaakin kärsimättömänä uusia kukkakuvioita ihanaan pyllyynsä.

Lomalla

Viime päivinä actionia on ollut niin paljon ettei kirjoittamiseen ole riittänyt voimia. Loma on mahtavaa, kun se on täynnä seksiä. Pää on ihanan tyhjä, mitkään järkeilyt eivät kiinnosta pätkääkään. Tekisi tietenkin mieli kertoa jotain ihmisille uusista kokemuksista ja saada ehkä kommenttejakin, mutta tämän blogin lukijat saavat odottaa rauhallisempia aikoja Kokeilijoiden elämässä. Toivottavasti toista viikkoa kestänyt sessio vaatii joskus tauon syvällisempää analyysia varten.

Toistaiseksi suunnitelmissa on uuden alueen valtaus, ostimme nimittäin äkettäin kaksikymmentä metriä köyttä. Jos jollakulla on kokemusta, niin kertokaa ihmeessä, onko se riittävä määrä nain aloittelijoille. Köyden laadustakaan meillä ei ole mitään aavistusta, kokeillaan nyt kuitenkin, ehkä jo tänään saunan jälkeen. Tuntuu varmaan ihanalta sitoa koivuvastan pehmittämää punakasta kehoa.

Ollako vai OLLA?

Olemme seuranneet erilaisia omaa aihepiiriämme sivuavia blogeja, ja huomanneet, että monissa on muutakin kuin seksiin liityvää järkeilyä. Ajattelimme, että blogimme harvoilla lukijoilla saattaa muodostua käsitys ettei Kokeilijoilla muuta elämää olekaan. Ei se suinkaan niin ole. Kummallakin on omalla tahollaan (sekä yhdessä myös) rikas ja monipuolinen elämä, rakkaat ammatit, kulttuuriharrastukset jne.
Useamman blogin kirjoittajina päätimme kuitenkin tahallaan rajaamaan alueen, joka uutuudellaan hämmentää meitä molempia. Bdsm:n filosofia ja psykologia ovat meille vielä tuntemattomia, liikumme eteenpäin vaistojen varassa.
Yksi juttu on silti selvinnyt ihan vain kantapään kautta. Tärkeintä alistumisessa ja kivussa on meille ainakin se, että siinä (alistetussa) tilassa lakkaa ajattelemasta, tuntee vain. Vastuu on siirretty toiselle, ja saa keskittyä omaan tunteeseen, oman ruumiinsa tuntemuksiin.
Se tila on mainio mahdollisuus poistua järjen, huolien ja velvollisuuksien maailmasta.
Olisiko BDSM jossain määrin sukua dzenille, kun siinä voi olla olematta vastuussa mistään, vain OLLA.

Käyttöohjeet puuttuu

Kun joku aika sitten ostimme nänninipistimet, ihmettelimme sitä kun ne eivät pysyneet nänneissä vaan luiskahtivat ikävästi pois. Päättelimme että ne vain ovat huonot, ja pitää hankkia uudet. Mutta eihän siellä seksikaupassa viitsi nyt ihan joka päivä ravata, joten kokeilimme nipistimiä eri paikkoihin. Ainoa kohta missä saimme ne pysymään, oli kivespussini.
Sitten kun pyörittelin laitetta yksinäni, huomasin, että nipistimien kärjissä oli pienet muoviset suojukset, jotka sai pois. Ja niiden altahan löytyi oikeat metalliset hampaat, jotka tarttuivat lihaan missä kohtaa kehoa tahansa!
Olenkin harjoitellut Kreivittäreni tuloa odotellen, ja kokeilumenetelmää käyttäen keksinyt, että puolen tunnin kuluttua niitä ei enää edes huomaa. Kipu palaa vasta siinä vaiheessa kun rupeaa irrotamaan nipistimiä.

Anaalin ongelmia

Kuuluuko anaali bdsm-suhteeseen? Tarkoitan siis, että sehän voi yhtä hyvin olla myös luonteva osa vaniljaseksiä. Se vain on niin nautinnollista molemmille osapuolille. En pysty mieltämään sitä osaksi nöyryytystä, vaikka pitäisi. En ainakaan silloin kun saan sitä naiselta, tältä naiselta. Ensi kerrasta lähtien se oli hänelle hyvin helppoa, ja hän nauttii siitä. Kun olen antavana osapuolena, sen voi jotenkin kuvitella alistumiseksi, mutta valtava nautinto estää uppoamaan alistetun rooliin. Yhtäaikainen piiskaaminen ei vielä onnistu, se ehkä lisäisi nöyryytyksen tunnetta.
Tähän saakka ainoa fantasioista löytynyt keino on anustappi julkisilla paikoilla. Odotan kärsimättömänä käskyä Kreivittäreltäni mennä esim. kauppaan tappi pyllyssä. Nyt kun seuraavaan tapaamiseen on vielä kaksi viikkoa, on pakko turvautua tekstiviestillä tai sähköpostilla annettuihin käskyihin. Viimeksi sain käskyn pukeutua hänen sukkiinsa ja korsettiin ja laittamaan ketjunipistimet nänneihin ja pyykkipojat palleihin. Toimitus piti kuvata ja kuvat lähettää Kreivittärelle. Joskus joudun tekemään jotain tuhmaa omasta aloitteesta, ja pyydän sitten Kreivittäreltä anteeksi. Hän lupasi kirjata kaikki syntini ja rangaista sitten kun tapaamme. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa.
Ja mikä ihana kosto sitä seuraa! Kelvoton lutka joutuu tilille kaikista laiminlyönneistä.

Irti järjestä

"Orgasmin aikana suuri osa naisen aivoista kytkeytyy pois päältä, etenkin tunteisiin liittyvät alueet, todistaa aivokuvaus. Miehilläkin aivojen aktiivisuus vähenee, mutta lievemmin."
Näin kertoo Hesari Tiedt&Luonto sivulla tänään.
Tämä tieto selittää aika paljon. Mitä me etsimme seksistä? Unohdusta, sitä hetkeä, jolloin emme ole niitä sosiaalisia henkilöitä, joilla on sosiaaliturvatunnukset ja pankkitilit. Haluamme olla eläimiä edes hetken. Ja varsinkin miehelle on niin tärkeää saada nainen unohtamaan itsensä orgasmissa, koska silloin kukaan ei pysty teeskentelemään. Rakastan naisen vääristyneitä kasvoja, eläimellisiä äännhdyksiä, kynsien iskuja, ulinaa ja vaikerrusta. Oma orgasmikaan ei ole niin tärkeä, kunhan saisin händä tuon aitouden hetken naisessa.

Onko BDSM-harrastukselle yleispäteviä motiiveja?

Viimeisessä postauksessaan Dramaqueenitis pohtii alistumisen tarvetta jonkinlaisena vastapainona "siviilielämän" aktiviteetille. Se on kylläkin yleinen selitys ihmisten kiinnostukselle bdsm-leikeistä, mutta tuskin yleispätevä. Oma esimerkkimme tuntuu murtautuvan tuostakin kaavasta. Niin minä kuin Kreivittärenikin haluamme sekä alistua että alistaa, rakastamme molemmat kipua ja nautimme vallasta. Itse olen sosiaalisesti aika ujo ja sulkeutunut, Kreivitär taas erittäin aktiivinen ja tarmokas. Mitä vastapainoa ja mille me muka etsimme? Mielestäni kysymys on ainakin meidän kohdalla ihan vain perusvaistoista, suuresta intohimosta joka vaatii rankkoja ilmaisukeinoja.
Jokainen ihminen haluaa iskeä kyntensä tai hampaansa rakastettuunsa, mutta ei uskalla sitä tehdä. Me teemme, ja lisäksi käytämme myös muitakin välineitä. Kokemuksemme on vielä vähäinen, mutta haaveissa ja fantasioissa elämme jo kaukana tulevaisuudessa, ajassa jolloin olemme yhdessä joka päivä.
Alistuessani ruoskinnalle minä en kompensoi mitään yhteiskunnallisia "pomotustraumoja" vaan nautin itse kivusta. Se on ihanaa, se tuottaa nautintoa, se kiihottaa. Samoin kokee Kreivittärenikin. Hänelle koko tämä maailma oli aivan uutta, hän oli ensikertalainen, mutta oppi nauttimaan vallasta ensimmäisellä kerralla, ja toisilla treffeillä halusi itse kokea kivun. Siinä asiassa minä olin ensikertalainen, otin piiskan käteen ensi kertaa elämässäni, - ja nautin! Suurin nautinto oli katsella niitä punaisia juovia, jotka syntyivät iskuistani Kreivittären valkoiselle iholle. Esteettisen nautinnon lisäksi tunsin kutkuttavaa kielletyn tekemisen pelkoa, koska tiesin että rangaistus tulee olemaan kauhea.

Markiisi de Sade

Päätimme kääntyä alkulähteille ja lukea vihdoin Markiisi de Saden Justinen. Kuinkahan moni sadismista puhuva on mainitun teoksen lukenut? Ja mistä sen maine oikein kumpuaa? Koko teos on pelkkää moraalisaarnaa, kuvattava seksi on julmaa ja epäinhimillestä, siinä ei ole nautinnosta tai hekunasta hajuakaan, se on pelkkää väkivaltaa väkivallan vuoksi. Hirviömäiset miehet rääkkäävät ja kiduttavat onnettomia naisia, joilla ei ole hommassa osaa eikä arpaa, niitä vaihdetaan kuin hevosia postiasemalla.
Kummallisinta on kuitenkin Markiisin maine sadismin teoreetikkona, kun todellisuudessa hän saarnaa paheista ja hyveistä, Luojasta ja yhteiskunnasta. Jos sen logikkaa seuraisi, päätyisi ehdottomasti johtopäätökseen, että me (BDSM:n harrastajat) olemme paholaisen käskyläisiä, melkein demoineita itse, ja koko homma johtuu vain siitä, että yhteiskunta voi huonosti eikä kunnioita Luojan lakeja.
Vakuutan tässä, että me (Kokeilijat) olemme kunniallisia ihmisiä, Kreivitär jopa käy kirkossa joka sunnuntai, emmekä koe omaa rakkauttamme Luojan lakien vastaisena. Kipu on luonnollinen osa rakkautta, eläimetkin purevat ja raapivat toisiaan kiimassa. Mitä luonnonvastaista siinä voi olla? Uskoisin että kaikki ihmiset jossain määrin kaipaavat seksissä kipua, kaikki eivät vain uskalla sitä tunnustaa itselleen eikä kumppanilleen.

Rakkauden kukkia

Rakkaus on kipua, aina. Tämä ei ole fantasia, tämä on rakkauslaulu. Mutta tämä on myös raportti.

Rakkaani on kahlittu, hänen kasvonsa peittää nahkainen naamari. Ruoskan iskujen jäljet rakkaani iholla ovat kuin paratiisin kukkasia, joiden katseleminen ja hyväileminen huimaavat päätä. Humallun, lisään iskujen voimaa, vetelen ruoskalla ristiin rastiin pitkin selkää, pakaroita, reisiä, ja ihailen tulosta. Se on kaunista, noita juovia on mahdotonta olla rakastamatta, suutelematta, nuolematta. Nostan hänen lantiota ja survaisen kyrpäni ahtaaseen kuumaan aukkoon. Hän voihkaisee, mutta painautuu vain lujempaa minua vasten. Aikooko hän nauttia tästä? Panen häntä rajusti takapuoleen ja samalla jatkan ruoskimista. Ihanat kukat avautuvat edessäni yhä vain punaisimpina, melkein verisinä. Minun on pakko saada nyt, koska se kuuluu leikkiin. Minä otan hänet.


Ajatus siitä, että rakkaani nauttii silti jokaisesta iskusta, on uskomattoman kaunis sekin. Pilaako se nautinnon vai lisää sitä? Avaan kahleet, otan naamarin pois hänen kasvoiltaan. Rakkaani katsoo minua sumeilla silmillään, hän on ihan sekaisin nautinnosta. Hekuma muuttuu melkein sietämättömäksi hellyydeksi, ja rakkaani huomaa että kärsin. Hän on armollinen, hän ottaa ruoskan väsyneestä kädestäni ja lohduttaa minua. Hän kiittää, kuiskii hävyttömyyksiä korvaani, silittää ja suutelee ruumistani, ja minä tiedän että kohta hän palkitsee minut hyvästä työstä. Tunnen ruoskan siimojen hellän kosketuksen selässäni, ihoni nousee kananlihalle, värisen koko ruumiillani, odotan. Ensimmäinen isku on kuin polttava suudelma, se pysäyttää melkein sydämen lyönnit, koko iho on pelkkää odotusta. Rakkaani käskee minua pyllistämään, ja tunnen sormien työntyvän sisääni. Kaksi, kolme, neljä. Kämmen, nyrkki. Kipu ja nöyryytys. Kun rakkaani huomaa, että alan nauttia liikaa, hän vetää kätensä pois ja aloittaa piiskaamisen. Iskuja tulee joka puolelta, ne polttavat, kiemurtelen kivusta niin, että iskut osuisivat vielä kipeämmin. Käännän kylkeä, tyrkytän ruoskalle niitä kohtia, joihin se ei ole vielä osunut. Tunnen kuinka ihoni palaa. Älä vain hellitä! rukoilen mielessäni. Lyö kovempaa! Rakkaani on vihdoinkin päässyt hurmokseen. Hän on vihainen, hän rankaisee minua siitä, että olen turmellut hänen silkkisen ihonsa, ruoskinut hänen jumalaiset pakaransa sinipunaisiksi. Tiedän, että olen syyllinen, haluan sovittaa tekoni. Nautin ja odotan. Meillä ei ole käsikirjoitusta, en tiedä mitä seuraa, mutta toivon että saan sen mistä haaveilen.
Vihdoin rakkaani väsyy, iskut eivät ole enää yhtä kovia kuin alussa. Hän laittaa pannan kaulaani ja nykäisee minut sängystä. Konttaan hänen perässään vessaan ja asetun selälleni. Kasvojeni edessä ovat rakkaani viirukkaat reidet, ruoskitut hehkuvat pakarat. Hän kyykistyy päälleni, ja lämmin ihana suihku iskee kasvoihini ja valuu suuhuni. Pillu lähestyy suutani, ja minä tiedän mitä pitää tehdä: juon lämmintä virtsaa, painan suuni klitorikseen ja painan sitä kileilläni. Virtsasuihku ehtyy, mutta rakkaani painaa itseään yhä lujemmin kasvojani vasten. Hetken päästä hän huutaa suoraa huutoa ja värisee koko ruumiillaan. Nuolen ja nuolen häntä, en lakkaa ennen kuin hän alkaa ulista ja vierähtää viereeni virtsalammikkoon.
Suutelemme, hyväilemme toisiamme ja itkemme. Olemme onnen huipulla.

Kipu ja nöyryytys, alistaminen ja alistuminen: voiko mikään ilmaista rakkautta paremmin?

Valinnan vaikeutta

Tänään seksikaupassa olin vaikean valinnan edessä: piti ostaa lahja Rakkaalleni, jonka tapaan ylihuomenna. Minkä valitsen? Tuntui vähän siltä, että minkä ostaisinkaan, se tulee olemaan enemmän lahja minulle itselleni. Myyjällekään en kehdannut selittää, mistä vaikeuteni johtuivat.
Jos olisin valinnut straponin, niin kumpi nauttisi siitä enemmän? Ehkä sittenkin minä, koska olisin siinä tilanteessa alistettu. Jos olisin päätynyt naamari-suukapulasettiin, niin ensimmäisenä olisi tullut mieleen Rakkaani kahlitseminen ja ruoskiminen, mikä olisi taas nautintoa minulle: ne kiihottavat punaiset juovat pehmeissää pakaroissa, hänen suojattomuus ja minun valtani. Vaikeaa on switch-pariskunnan elämä! Miten siinä sitten valitsemaan sellainen lelu, joka tuottaisi iloa ja nautintoa vain toiselle osapuolelle? Eihän tästä alustumisesta tule mitään, jos kaikki tuntuu vain hyvältä.
No, tärkeintä kuitenkin, että jo ylihuomenna illalla pääsemme kehittelemään uusia leikkejä. Se on niin jännittävää, kun kummallakaan ei ole kokemusta, mutta intoa riittää! Pitäisikö meidän pyrkiä johonkin yhteisöön, jossa voisi oppia uutta?

Kiitos Rakkaani!

Voi miten tässä kestää vielä viikon!

Se jumalaton lutka, minun jumalainen Valtiattareni, soitti kirkon vessasta ja kertoi mitä oli siellä tekemässä! Sillä oli toinen käsi pillussan ja toisessa kädessä puhelin. Kuulin huohotuksen ja litinän. Rupesin heti miettimään jotain kauheata rangaistusta tuolle irstailijalle, mutta hän ehtikin ensin. Hän käski minun panna anustappi paikalleen, kahlita kulli ja laittaa muutama pyykkipoika palleihin. Tein tietenkin niin kuin hän käski, mutta se ei julmalle jumalattarelleni riittänyt, vaan hän vaati ottamaan kuvan ja laittamaan sen blogiin, että muutkit voisivat nähdä hänen valtansa yltävän satojen kilometrien päähän.

(kuva poistettu)

Rukoilin häntä lähettämään myös minulle kuvan suoraan sieltä kirkon vessasta, mutta ei hän sitä minulle suonut. Nyt mietinkin, miten kostan tavatessamme. Mitä jos sitoisin, ruoskisin ja jättäisin panematta? Sidottuna hän ei voisi edes runkata, joten kosto olisi täydellinen. Itse laukeaisin hänen suuhunsa ja työntäisin kullin niin syvälle, että pallit tukkisivat suun. Vapise, orjattareni!

Koukussa

Eilisessä Hesarissa Elämä & Terveys -sivulla käsiteltiin erilaisia riippuvuuksia. Eräs mies, 52, kirjoitti että on riippuvainen rakastelusta. Niin taidan olla minäkin. Jos en saa seksiä viikkoon, alan oireilla. Mikään ei maistu, mikään ei huvita. Olen masentunut, työt eivät etene, ja mikä pahinta - itsetyydytys ei tyydytä! Katselen kuvia, joita olemme toisistamme ottaneet, videopätkiä, mutta tunnen vain kaipuuta, en kiihotusta. Olen yleensäkin huomannut, että mitä enemmän saan seksiä, sitä enemmän sitä haluan. Kun taas on viikon päivät ilman, niin koko homma jotenkin loittonee, kalu ei seiso, mikään ei auta. Olisihan se aika hölmöä ruveta piiskaamaan itseään.


Vielä viikko tapaamiseen! Kyllä silloin ruoska heiluu! En osaa mitenkään päättää, kumpaan rooliin haluan ensin, alistetun vain alistajan. On niin monta asiaa, joista olen ansainnut rangaistuksen, mutta niin on myös rakkaallani, ja hänkin kerjää rangaistusta. On ihanaa nähdä punaisia juovia hänen täyteläisissä pakaroissaan, kiusata noita isoja rintoja laittamalla pyykkipoikia nänneihin, mutta vieläkin ihanampaa on tuntea käsirautojen teräs ranteissa ja katsella piiska kädessä lähestyvää Valtiatarta punaisessa silkkikorsetissa...

Rakkaus ja BDSM

Jotenkin on totuttu liittämään bdsm kumppanin esineellistämiseen, kasvottomaan ja mekaaniseen seksiin. Onko sadomasokismia harrastavassa parissa toinen vain väline? Entä switch-parissa? Olemmeko sitten poikkeus, kun suhteemme on lämmin, monipuolinen ja inhimillinen?

Kaikki ihmiset fantasioivat jossain määrin väkivaltaisesta seksistä, kipu ja nautinto ovat hyvin lähellä toisiaan. Emme ole mitenkään vähemmistössä näine haluinemme, olemme ehkä vain niitä harvoja, jotka uskaltavat kertoa siitä toisilleen ja toteuttaa fantasiat. Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että melkein jokainen nainen haluaa ruoskan käteensä, se pitää vain osata ojentaa hänelle oikeana hetkenä. Kolmessa edellisesä suhteessa, jotka alkoivat ihan normaalisti, päädyin s/m-leikkeihin. Mutta niistä puuttui se tärkein - rakkaus.



Kun aloitimme kirjeenvaihdon, kummallakaan ei ollut mielessä mitään tietynlaista kumppania, mieltymyksemme selvisivät pikkuhiljaa, kirjeissä rohkaisimme toisiamme ja kehittelimme yhteisiä fantasioita. Jo ennen tapaamista kävi selväksi, että kumpikin haluaisi niin alistua kuin alistaakin. Minulle se ei ollut uutta, mutta nainen, jonka kanssa kirjoittelin, oli törmännyt tällaiseen ensimmäistä kertaa. Silti hän uskalsi katsoa sisäänsä ja löyisi sieltä switch-naisen. Kehittelimme kaksi roolileikkiä: kreivitär ja palvelija sekä seksiakatemian proffa ja opiskelija. Se oli hauskaa.

Kun tapasimme, ymmärsimme kuitenkin että kyseessä oli jokin suurempi asia kuin seksikumppanuus. Piiskatessa ja kahlitessa toisiamme tunsimme paitsi intohimoa myös hellyyttä.

Ensitreffit

Olemme aloittelijoita tällä alalla.
Tutustuimme netissä, erittäin perinteisen ja säädyllisen seuranhakuilmoituksen välityksellä. Mistään s/m-leikeistä ei ollut puhettakaan, olimme vain yksinäisiä. Ensimmäisestä kontaktista tapaamiseen kului pari kuukautta. Kirjeenvaihto oli hyvin intensiivistä, ja parin viikon päästä kerroimme jo toisillemme sellaisia asioita, joita ei livekontaktissa kehtaisi ottaa puheeksi. Ehkä meitä rohkaisi mahdollisuus lopettaa milloin tahansa, mutta myös toistemme fantasiat. Osoiottautuikin että ne olivat aika lailla samankaltaisia, kumpikin halusi sekä alistua että alistaa. Kumpikin rakasti kipua.

Kuukauden kuluttua kirjoittelimme jo oikeilla nimillä ja suunnittelimme tapaamista. Sovittiin että nainen tulisi luokseni (hän asuu toisessa kaupungissa), mutta varaisi hotellin. Niin hän teki, mutta hotellihuone jäi käyttämättä. Tuskin muistimme perua varauksen, ilta vyöryi hurjalla vauhdilla kohti sänkyä. Ensimmäinen suudelma, kosketus jännitti, mutta tuloksena oli tämä.

Ensimmäisen tapaamisen saldoksi aika hyvä vaikkei mitenkään erikoinen. Piiskan jäljet eivät oikein näy kunnolla, mutta selkä oli punainen vielä koko seuraavan päivän. Olimme sen verran ahneita, ettei harkittuihin leikkeihin riittänyt kärsivällisyyttä. Ymmärsimme silti heti ensitreffeillä, että jatkoa seuraa. Luottamus, joka syntyi hetkessä, lupasi jotain todella erikoista, ennen kokematonta.