Helteet ovat hellittäneet, ja himot heränneet taas. Suhteemme kehitys asettaa enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Pohdinnan tuloksena onkin toteamus, että mitä sitä pohtimaan. Emme kuulu ”piireihin”, tuskin koskaan liitymme mihinkään bdsm-live-porukkaan, emmekä ehkä kaipaa mitään lopullista lokeroitumista. Olemmeko sadomasokistia, kumpi on sub ja kumpi Dom? Olemmeko aidosti switch-pari? Onko sillä mitään väliä, kun elämä on niin monimuotoista ja ihmeellistä? Ja seksi niin mahtavaa!
Loppujen lopuksi olemme ihan tavallinen pariskunta, ja ulosanniksemme riittää ihan hyvin tämä nettiekshibitionismi. Miljoonilla ja miljoonilla pariskunnilla on omia salaisia mieltymyksiä, muta he eivät luokittele itseään mitenkään poikkeaviksi. Tässä alkaa jo miettiä koko seksuaalivähemmistöjen määrittelyä. Lasketaanko vähemmistöiksi vain ne, jotka haluavat puhua mieltymyksistään julkisesti? Onko enemmistö siis vain niitä, jotka pitävät petipuuhansa salassa?
Lelulaatikkomme on saanut olla jo pitkään rauhassa komeron nurkassa, päivittäin käytettävät välineet mahtuvat yöpöydän laatikkoon. Alkuun surin sitä, mutta vähitellen tulinkin siihen tulokseen, että suuresta varastosta ovat vain valikoituneet juuri ne asiat, jotka sopii meille parhaiten. Ei kai sitä tarvitse väkisin leikkiä sitä, mihin ei tunne kummempaa halua.
Tässä siis tutkimustulokset lyhyesti: Kreivitär (joka ei ole enää kreivitär, ja tarvitsee uuden nimen) rakastaa piiskaa ja rajua anaaliyhdyntää, Renki nauttii erilaisista nipistävistä ja puristavista jutuista. Tekisi ehkä mieli kokeilla jotain uutta, mutta monet jo koetut asiat eivät enää kiinnosta. Henkinen alistaminen ja kaikenlainen kontrolloiminen ovat jääneet kokonaan leikistä pois. Emmekö siis ole aitoja bdsm-ihmisiä? Menetämmekö näillä tunnustuksilla lukijoita vai saammeko uusia niin sanottujen ”normaalien” joukosta?
Joka tapauksessa tänään ylittyi 30.000 kävijän haamuraja. Kiitos ja kukkia kaikille!
Kuvassa ensiapua piiskatuille pakaroille J
Tekstit
