lauantai 23. toukokuuta 2009

Rakkauden kukkia

Rakkaus on kipua, aina. Tämä ei ole fantasia, tämä on rakkauslaulu. Mutta tämä on myös raportti.

Rakkaani on kahlittu, hänen kasvonsa peittää nahkainen naamari. Ruoskan iskujen jäljet rakkaani iholla ovat kuin paratiisin kukkasia, joiden katseleminen ja hyväileminen huimaavat päätä. Humallun, lisään iskujen voimaa, vetelen ruoskalla ristiin rastiin pitkin selkää, pakaroita, reisiä, ja ihailen tulosta. Se on kaunista, noita juovia on mahdotonta olla rakastamatta, suutelematta, nuolematta. Nostan hänen lantiota ja survaisen kyrpäni ahtaaseen kuumaan aukkoon. Hän voihkaisee, mutta painautuu vain lujempaa minua vasten. Aikooko hän nauttia tästä? Panen häntä rajusti takapuoleen ja samalla jatkan ruoskimista. Ihanat kukat avautuvat edessäni yhä vain punaisimpina, melkein verisinä. Minun on pakko saada nyt, koska se kuuluu leikkiin. Minä otan hänet.


Ajatus siitä, että rakkaani nauttii silti jokaisesta iskusta, on uskomattoman kaunis sekin. Pilaako se nautinnon vai lisää sitä? Avaan kahleet, otan naamarin pois hänen kasvoiltaan. Rakkaani katsoo minua sumeilla silmillään, hän on ihan sekaisin nautinnosta. Hekuma muuttuu melkein sietämättömäksi hellyydeksi, ja rakkaani huomaa että kärsin. Hän on armollinen, hän ottaa ruoskan väsyneestä kädestäni ja lohduttaa minua. Hän kiittää, kuiskii hävyttömyyksiä korvaani, silittää ja suutelee ruumistani, ja minä tiedän että kohta hän palkitsee minut hyvästä työstä. Tunnen ruoskan siimojen hellän kosketuksen selässäni, ihoni nousee kananlihalle, värisen koko ruumiillani, odotan. Ensimmäinen isku on kuin polttava suudelma, se pysäyttää melkein sydämen lyönnit, koko iho on pelkkää odotusta. Rakkaani käskee minua pyllistämään, ja tunnen sormien työntyvän sisääni. Kaksi, kolme, neljä. Kämmen, nyrkki. Kipu ja nöyryytys. Kun rakkaani huomaa, että alan nauttia liikaa, hän vetää kätensä pois ja aloittaa piiskaamisen. Iskuja tulee joka puolelta, ne polttavat, kiemurtelen kivusta niin, että iskut osuisivat vielä kipeämmin. Käännän kylkeä, tyrkytän ruoskalle niitä kohtia, joihin se ei ole vielä osunut. Tunnen kuinka ihoni palaa. Älä vain hellitä! rukoilen mielessäni. Lyö kovempaa! Rakkaani on vihdoinkin päässyt hurmokseen. Hän on vihainen, hän rankaisee minua siitä, että olen turmellut hänen silkkisen ihonsa, ruoskinut hänen jumalaiset pakaransa sinipunaisiksi. Tiedän, että olen syyllinen, haluan sovittaa tekoni. Nautin ja odotan. Meillä ei ole käsikirjoitusta, en tiedä mitä seuraa, mutta toivon että saan sen mistä haaveilen.
Vihdoin rakkaani väsyy, iskut eivät ole enää yhtä kovia kuin alussa. Hän laittaa pannan kaulaani ja nykäisee minut sängystä. Konttaan hänen perässään vessaan ja asetun selälleni. Kasvojeni edessä ovat rakkaani viirukkaat reidet, ruoskitut hehkuvat pakarat. Hän kyykistyy päälleni, ja lämmin ihana suihku iskee kasvoihini ja valuu suuhuni. Pillu lähestyy suutani, ja minä tiedän mitä pitää tehdä: juon lämmintä virtsaa, painan suuni klitorikseen ja painan sitä kileilläni. Virtsasuihku ehtyy, mutta rakkaani painaa itseään yhä lujemmin kasvojani vasten. Hetken päästä hän huutaa suoraa huutoa ja värisee koko ruumiillaan. Nuolen ja nuolen häntä, en lakkaa ennen kuin hän alkaa ulista ja vierähtää viereeni virtsalammikkoon.
Suutelemme, hyväilemme toisiamme ja itkemme. Olemme onnen huipulla.

Kipu ja nöyryytys, alistaminen ja alistuminen: voiko mikään ilmaista rakkautta paremmin?

5 kommenttia:

Ihan(a)Sika kirjoitti...

Kaunista,niin kaunista :-)

Kipukoukku kirjoitti...

Tarkoititko kuvaa vai tarinaa? ;)

KinkyOpeM kirjoitti...

Kateellisena totean vain, että Te elätte unelmaani...

Kipukoukku kirjoitti...

Emme valitettavasti vielä elä, tapaamme liian harvoin. Toivomme kuitenkin että joskus asumme yhdessä.

riesa kirjoitti...

Mahtavaa...sekä kuva että teksti :)