lauantai 30. toukokuuta 2009

Onko BDSM-harrastukselle yleispäteviä motiiveja?

Viimeisessä postauksessaan Dramaqueenitis pohtii alistumisen tarvetta jonkinlaisena vastapainona "siviilielämän" aktiviteetille. Se on kylläkin yleinen selitys ihmisten kiinnostukselle bdsm-leikeistä, mutta tuskin yleispätevä. Oma esimerkkimme tuntuu murtautuvan tuostakin kaavasta. Niin minä kuin Kreivittärenikin haluamme sekä alistua että alistaa, rakastamme molemmat kipua ja nautimme vallasta. Itse olen sosiaalisesti aika ujo ja sulkeutunut, Kreivitär taas erittäin aktiivinen ja tarmokas. Mitä vastapainoa ja mille me muka etsimme? Mielestäni kysymys on ainakin meidän kohdalla ihan vain perusvaistoista, suuresta intohimosta joka vaatii rankkoja ilmaisukeinoja.
Jokainen ihminen haluaa iskeä kyntensä tai hampaansa rakastettuunsa, mutta ei uskalla sitä tehdä. Me teemme, ja lisäksi käytämme myös muitakin välineitä. Kokemuksemme on vielä vähäinen, mutta haaveissa ja fantasioissa elämme jo kaukana tulevaisuudessa, ajassa jolloin olemme yhdessä joka päivä.
Alistuessani ruoskinnalle minä en kompensoi mitään yhteiskunnallisia "pomotustraumoja" vaan nautin itse kivusta. Se on ihanaa, se tuottaa nautintoa, se kiihottaa. Samoin kokee Kreivittärenikin. Hänelle koko tämä maailma oli aivan uutta, hän oli ensikertalainen, mutta oppi nauttimaan vallasta ensimmäisellä kerralla, ja toisilla treffeillä halusi itse kokea kivun. Siinä asiassa minä olin ensikertalainen, otin piiskan käteen ensi kertaa elämässäni, - ja nautin! Suurin nautinto oli katsella niitä punaisia juovia, jotka syntyivät iskuistani Kreivittären valkoiselle iholle. Esteettisen nautinnon lisäksi tunsin kutkuttavaa kielletyn tekemisen pelkoa, koska tiesin että rangaistus tulee olemaan kauhea.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Markiisi de Sade

Päätimme kääntyä alkulähteille ja lukea vihdoin Markiisi de Saden Justinen. Kuinkahan moni sadismista puhuva on mainitun teoksen lukenut? Ja mistä sen maine oikein kumpuaa? Koko teos on pelkkää moraalisaarnaa, kuvattava seksi on julmaa ja epäinhimillestä, siinä ei ole nautinnosta tai hekunasta hajuakaan, se on pelkkää väkivaltaa väkivallan vuoksi. Hirviömäiset miehet rääkkäävät ja kiduttavat onnettomia naisia, joilla ei ole hommassa osaa eikä arpaa, niitä vaihdetaan kuin hevosia postiasemalla.
Kummallisinta on kuitenkin Markiisin maine sadismin teoreetikkona, kun todellisuudessa hän saarnaa paheista ja hyveistä, Luojasta ja yhteiskunnasta. Jos sen logikkaa seuraisi, päätyisi ehdottomasti johtopäätökseen, että me (BDSM:n harrastajat) olemme paholaisen käskyläisiä, melkein demoineita itse, ja koko homma johtuu vain siitä, että yhteiskunta voi huonosti eikä kunnioita Luojan lakeja.
Vakuutan tässä, että me (Kokeilijat) olemme kunniallisia ihmisiä, Kreivitär jopa käy kirkossa joka sunnuntai, emmekä koe omaa rakkauttamme Luojan lakien vastaisena. Kipu on luonnollinen osa rakkautta, eläimetkin purevat ja raapivat toisiaan kiimassa. Mitä luonnonvastaista siinä voi olla? Uskoisin että kaikki ihmiset jossain määrin kaipaavat seksissä kipua, kaikki eivät vain uskalla sitä tunnustaa itselleen eikä kumppanilleen.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Rakkauden kukkia

Rakkaus on kipua, aina. Tämä ei ole fantasia, tämä on rakkauslaulu. Mutta tämä on myös raportti.

Rakkaani on kahlittu, hänen kasvonsa peittää nahkainen naamari. Ruoskan iskujen jäljet rakkaani iholla ovat kuin paratiisin kukkasia, joiden katseleminen ja hyväileminen huimaavat päätä. Humallun, lisään iskujen voimaa, vetelen ruoskalla ristiin rastiin pitkin selkää, pakaroita, reisiä, ja ihailen tulosta. Se on kaunista, noita juovia on mahdotonta olla rakastamatta, suutelematta, nuolematta. Nostan hänen lantiota ja survaisen kyrpäni ahtaaseen kuumaan aukkoon. Hän voihkaisee, mutta painautuu vain lujempaa minua vasten. Aikooko hän nauttia tästä? Panen häntä rajusti takapuoleen ja samalla jatkan ruoskimista. Ihanat kukat avautuvat edessäni yhä vain punaisimpina, melkein verisinä. Minun on pakko saada nyt, koska se kuuluu leikkiin. Minä otan hänet.


Ajatus siitä, että rakkaani nauttii silti jokaisesta iskusta, on uskomattoman kaunis sekin. Pilaako se nautinnon vai lisää sitä? Avaan kahleet, otan naamarin pois hänen kasvoiltaan. Rakkaani katsoo minua sumeilla silmillään, hän on ihan sekaisin nautinnosta. Hekuma muuttuu melkein sietämättömäksi hellyydeksi, ja rakkaani huomaa että kärsin. Hän on armollinen, hän ottaa ruoskan väsyneestä kädestäni ja lohduttaa minua. Hän kiittää, kuiskii hävyttömyyksiä korvaani, silittää ja suutelee ruumistani, ja minä tiedän että kohta hän palkitsee minut hyvästä työstä. Tunnen ruoskan siimojen hellän kosketuksen selässäni, ihoni nousee kananlihalle, värisen koko ruumiillani, odotan. Ensimmäinen isku on kuin polttava suudelma, se pysäyttää melkein sydämen lyönnit, koko iho on pelkkää odotusta. Rakkaani käskee minua pyllistämään, ja tunnen sormien työntyvän sisääni. Kaksi, kolme, neljä. Kämmen, nyrkki. Kipu ja nöyryytys. Kun rakkaani huomaa, että alan nauttia liikaa, hän vetää kätensä pois ja aloittaa piiskaamisen. Iskuja tulee joka puolelta, ne polttavat, kiemurtelen kivusta niin, että iskut osuisivat vielä kipeämmin. Käännän kylkeä, tyrkytän ruoskalle niitä kohtia, joihin se ei ole vielä osunut. Tunnen kuinka ihoni palaa. Älä vain hellitä! rukoilen mielessäni. Lyö kovempaa! Rakkaani on vihdoinkin päässyt hurmokseen. Hän on vihainen, hän rankaisee minua siitä, että olen turmellut hänen silkkisen ihonsa, ruoskinut hänen jumalaiset pakaransa sinipunaisiksi. Tiedän, että olen syyllinen, haluan sovittaa tekoni. Nautin ja odotan. Meillä ei ole käsikirjoitusta, en tiedä mitä seuraa, mutta toivon että saan sen mistä haaveilen.
Vihdoin rakkaani väsyy, iskut eivät ole enää yhtä kovia kuin alussa. Hän laittaa pannan kaulaani ja nykäisee minut sängystä. Konttaan hänen perässään vessaan ja asetun selälleni. Kasvojeni edessä ovat rakkaani viirukkaat reidet, ruoskitut hehkuvat pakarat. Hän kyykistyy päälleni, ja lämmin ihana suihku iskee kasvoihini ja valuu suuhuni. Pillu lähestyy suutani, ja minä tiedän mitä pitää tehdä: juon lämmintä virtsaa, painan suuni klitorikseen ja painan sitä kileilläni. Virtsasuihku ehtyy, mutta rakkaani painaa itseään yhä lujemmin kasvojani vasten. Hetken päästä hän huutaa suoraa huutoa ja värisee koko ruumiillaan. Nuolen ja nuolen häntä, en lakkaa ennen kuin hän alkaa ulista ja vierähtää viereeni virtsalammikkoon.
Suutelemme, hyväilemme toisiamme ja itkemme. Olemme onnen huipulla.

Kipu ja nöyryytys, alistaminen ja alistuminen: voiko mikään ilmaista rakkautta paremmin?

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Valinnan vaikeutta

Tänään seksikaupassa olin vaikean valinnan edessä: piti ostaa lahja Rakkaalleni, jonka tapaan ylihuomenna. Minkä valitsen? Tuntui vähän siltä, että minkä ostaisinkaan, se tulee olemaan enemmän lahja minulle itselleni. Myyjällekään en kehdannut selittää, mistä vaikeuteni johtuivat.
Jos olisin valinnut straponin, niin kumpi nauttisi siitä enemmän? Ehkä sittenkin minä, koska olisin siinä tilanteessa alistettu. Jos olisin päätynyt naamari-suukapulasettiin, niin ensimmäisenä olisi tullut mieleen Rakkaani kahlitseminen ja ruoskiminen, mikä olisi taas nautintoa minulle: ne kiihottavat punaiset juovat pehmeissää pakaroissa, hänen suojattomuus ja minun valtani. Vaikeaa on switch-pariskunnan elämä! Miten siinä sitten valitsemaan sellainen lelu, joka tuottaisi iloa ja nautintoa vain toiselle osapuolelle? Eihän tästä alustumisesta tule mitään, jos kaikki tuntuu vain hyvältä.
No, tärkeintä kuitenkin, että jo ylihuomenna illalla pääsemme kehittelemään uusia leikkejä. Se on niin jännittävää, kun kummallakaan ei ole kokemusta, mutta intoa riittää! Pitäisikö meidän pyrkiä johonkin yhteisöön, jossa voisi oppia uutta?

lauantai 2. toukokuuta 2009

Kiitos Rakkaani!

Voi miten tässä kestää vielä viikon!

Se jumalaton lutka, minun jumalainen Valtiattareni, soitti kirkon vessasta ja kertoi mitä oli siellä tekemässä! Sillä oli toinen käsi pillussan ja toisessa kädessä puhelin. Kuulin huohotuksen ja litinän. Rupesin heti miettimään jotain kauheata rangaistusta tuolle irstailijalle, mutta hän ehtikin ensin. Hän käski minun panna anustappi paikalleen, kahlita kulli ja laittaa muutama pyykkipoika palleihin. Tein tietenkin niin kuin hän käski, mutta se ei julmalle jumalattarelleni riittänyt, vaan hän vaati ottamaan kuvan ja laittamaan sen blogiin, että muutkit voisivat nähdä hänen valtansa yltävän satojen kilometrien päähän.

(kuva poistettu)

Rukoilin häntä lähettämään myös minulle kuvan suoraan sieltä kirkon vessasta, mutta ei hän sitä minulle suonut. Nyt mietinkin, miten kostan tavatessamme. Mitä jos sitoisin, ruoskisin ja jättäisin panematta? Sidottuna hän ei voisi edes runkata, joten kosto olisi täydellinen. Itse laukeaisin hänen suuhunsa ja työntäisin kullin niin syvälle, että pallit tukkisivat suun. Vapise, orjattareni!