Kolmisen viikkoa vielä joudun harjoittelemaan yksin. Onneksi netti antaa mahdollisuudet virtuaaliseksiin. Ilman sitä olisimme pulassa. Köysien sitominen yksin on aika vaikeaa, mutta siinä voi opetella joitakin perusjuttuja. Parin kolmen tunnin kestäneen sidonnan jälki on aika makea. Tuntui hyvältä olla köysissä, liikkua, istua, nousta, mennä parvekkeelle tupakalle ja kuvitella että joku katselee vastapäisestä talosta kiikareilla.
Kiihottavinta kuitenkin oli uneksia siitä, että Kreivittäreni näkee kaiken ja hymyilee tyytyväisenä heikauttaen piiskaa kädessään. Tietyllä tavalla hän olikin huoneessa, koska tiesi mitä tein ja sai kuvia reaaliajassa. Esitin hänelle komean runkkausshown, ja hänkin masturboi siellä jossain linjojen toisessa päässä. Tuntuu joskus siltä, että olemme täysin seonneet, kaksi aikuista ihmistä. Emme ajattele paljon muuta kuin seksiä, mutta kukaan satunnainen tyydyttäjä ei tule mieleenkään. Ajattelin tässä entisiä - ei sytytä. Nuuskin Kreivittäreni kenkiä, sovittelen hänen sukkiaan, nukun hänen yöpaitansa tyynyllä. Kun masturboin, teen sitä hänelle, olen todellisessa yhteydessä häneen. Olen opetellut piiskaamaan itseäni, se onnistuu paremmin kuin sitominen. Kun suljen silmäni, näen piiskan hänen kädessään, jokainen isku on hänen kosketuksensa.
Tekstit
2 kommenttia:
Harmi kun ei itselläni riitä oikein kärsivällisyys sidontojen harjoittelemiseen näin keskenäni. Varsinkin monimutkaisempien solmujen tekemistä pitäisi ruveta treenaamaan. Ehkä sitä vielä joskus saa otettua itseään niskasta kiinni..
Enpä usko että se niskasta kiinni ottaminen auttaa. Vaikea sitä on ajatella jonkinlaisena vakavana työnä. Siinä vain on päästävä tiettyyn tunnelmaa, niin kuin ei olisikaan yksin.
Lähetä kommentti