Draamakuningatar mietiskeli tässä päivänä muutamana, mitä iloa voi repiä irti raapimisesta.Meillä kun muuton aikana oli kaikki tärkeimmät tavarat monta päivää kateissa, niin jouduttiin jossain välissä turvautumaan vain siihen, mitä kädessä sattui olemaan, siis kynsiin. Kokemus tuntui ihan mukavalta, mutta Kreivittären kynnet eivät oikein pystyneet raapimaan kovin syviä uria Rengin parkkiintuneeseen nahkaan, niin että hyväilyn puolelle jäi.
Olemmekin pohtineet, että meidän on varmaan käytettävä eri välineitä eri rooleissa, koska Kreivittären valkoinen iho on huomattavasti herkempi, mutta kipukynnys jopa astetta korkeammalla. Varsinkin reisien sisäpinta on jatkuvasti mustelmilla. Mutta minkäs teet, kun Kreivitär käskee lyömään juuri sinne. Rengin nahkaan ei taas samoilla työkaluilla saa yhtä vakuuttavia jälkiä syntymään vai liekö sitten iskun voimassa koko salaisuus. Ei se naisen kädestä sittenkän yhtä terävänä lähde.
Nyt kun muutto on vihdoin ohi, voidaan pikkuhiljaa palata switch-pariskunnan normaalielämään, eli alkaa miettiä uusia alueita ja uusia välineitä. Eilen pidettiin ensimmäinen kunnon sessio uudessa kämpässä ja kokeiltiin Dressmanista pihistettyä nipistinhenkaria. Erittäin tehokas laite, pysyy taatusti siellä mihin on asennettu, ja koukun vuoksi siihen on helpo lisätä painoja sietokyvyn mukaan. Eilen ei ollut kamera sängyssä mukana, mutta lupaamme lähipäivinä esitellä laitteen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti