Noitavainot

Helsingin käräjäoikeus oli armollinen, sadomasokismia harrastaneita ihmisiä ei tuomittu pahoinpitelyrikoksesta.
Dramaqueenitis ehti jo penkoa rikoslakia, jossa siis puhutaan seksuaalisesta väkivallasta, pedofiliasta ja zoofiliasta kriminalisoituina alueina. Miten ihmeessä sadomasokistit joutuivat tuohon porukkaan?!
Sukupuolisiveellisyyttä voi loukata mikä porno tahansa, riippuu katsojan moraalisista käsityksistä. Toisaalta s/m suhteet eivät voi mitenkään kuulua väkivälta-käsitteen piiriin. Paljon varmemmin siihen kuuluvat tavalliset toimintaelokuvat, joissa ihmisiä pahoinpidellään, raiskataan ja paloitellaan. Se ei kuitenkaan syyttäjiä hetkauta, koska ne kuvastot ovat kaukana seksistä ja nautinnosta. Yhteiskunta on siis valmis hyväksymään ra'an väkivallan muttei erilaista nautintoa, joka on sitäpaitsi sisäpiirin juttu. Ei kai tuomittu pariskunta yrittänyt esittää videoitaan YLE:n kanavilla. Ihmiset, jotka niitä osti ja katseli, tiesivät mistä niissä on kyse, ja tuskin heidän sukupuolisiveellisyyttä loukattiin.
Jos tavallisessa vaniljapornossa kolme karjua nussii yhtä naista, läimäyttelee tätä pakaroille ja roiskii lastinsa kasvoille, niin sitä ei pidetä väkivallan kuvauksena. Paloiteltu naisruumis tv-kanavalla esitettävässä elokuvassa ei taas loukkaa kenenkään siveellisyyttä, koska siitä puuttuu hekuma. Mitenhän niitä rajoja vedetään?
Voiko siis syyttää myös blogissa julkaistuista kuvista? Entä miksi Matti Mäkelä on vieläkin vpaalla jalalla? Loukkaako sadomasokistinen kirjallisuus vähemmän sukupuolisiveellisyyttä?
Apua, tässähän joutuu kohta tyrmään!

Autovarkaat ja bdsm

Viime yönä Kokeilijoilta varastettiin auto.

Kummalla tavalla se vaikutti seksielämään: rikosilmoituksen jättämisen jälkeen Kreivitär ja Renki rakastelivat intohimoisesti keskellä sunnuntaipäivää.

Piiskoja käytettiin ahkerasti molemmin puolin, Kreivittären reidet ja Rengin pakarat oli ruoskittu perusteellisesti, ja anaalitappi lisäsi nautintoa. Mitään rooleja ei käytetty ja session päätyttyä tultiin siihen tulokseen ettei niitä tarvita lainkaan meidän suhteessa.

Rakastamme kumpikin kipua ja fyysistä alistamista, mutta henkistä nöyryytystä emme kaipaa. Miksi siis vetää päälleen joitakin maskeja, miksei voi vain pyytää kumppania tuottamaan sitä nautintoa jota kaipaa?

Alkuperäiset roolit, Kreivitär ja Renki, tuntvat hieman hassuilta ja väkinäisitä, olemme sadomasokismissamme tasavertaisia. Emmekö siis sovi tähänkään pervokaavaan? Jos Kreivitär haluaa piiskaa, ei Rengin tarvitse olla julma alistaja vaan tunnolinen ja rakastava puoliso. Jos Renki pyytää Kreivitärtä pissaamaan suuhunsa, ei Kreivittären ole pakko vetää päällensä verkkosukkia ja kaivaa kaapista piikkareita. Kyllä se tuntuu yhtä hyvältä villasukat jalassakin. Anaalifistauksen tai painojen ripustamisen häpyhuuliin voi tehdä rakkaudella ilman julmuuden esittämistä.

Seuraavaksi pitääkin ruveta miettimään blogin uudistamista ja nimimerkkien vaihtamista. Ja ehkä kirjoittamaan enemmän henkevistä asioista, kuten sikainfluenssasta.

Kapina

Rengin asema horjuu: demokratia vie kaiken uskottavuuden bdsm-suhteesta! Hyvät veljet ja sisaret, mihin me päädytään, jos subin pitää neuvotella itselleen rangaistukset? Tämä on vimeinen yritykseni, jos tämän kirjoituksen jälkeen ei ala tapahtua, niin kusessa ollaan. Eräs entisistä on kysellyt, onko Renki kaivannut kasvatusta. On, todellakin! Jos Kreivitär ihan lähiaikoina ei pane asioita järjestykseen, niin Renki valitsee julmemman Valtijattaren.
Täällä kaivataan kunnon kuria, ei mitään demokraattista väkivaltaseksileikkiä. Laittakaa minut kahleisiin, jättäkää pariksi tunniksi miettimään syntejäni, ruoskikaa kunnolla ja jättäkää ilman nautintoa! Rengin elämä ei saa olla pelkkää hunajaa, muuten tulee kapinaa ja muuta luokkasotaa. Tänäänkin Renki pärjäsi ainoastaan sillä, että ruoski itse itseään, muuten olisi mennyt huoriin, kun Kunkreivitärtä ei ole kotona. Tuollainen ei käy laatuun. Rengin on peljättävä emäntäänsä silloinkin kun se on matkoilla.

Ongelmia pervoilussa

Roolit ovat tässä valtakunnassa menneet aivan sekaisin. Kreivitär ei kun loikoilee ja nauttii piiskasta ja sitomisesta, mutta renki parka joutuu sitten itse tuottamaan itselleen niin kaipaamaansa kipua. Tässä tuleekin jo mieleen aivan sopimattomia ajatuksia, kuten yhteisen kurittajan hankkiminen. Kun kumpikin haluaa kipua ja alistumista, niin kukapa sitten dominoi?
Eilisessä sessiossa Kreivitär jopa pitkästyi, kun hän halusi sitomisen ja piiskaamisen lisäksi myös rahvaanomaista yhdyntää, ja vieläpä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. No, eihän renki nyt joka paikkaan ehdi! Pitääkö Kreivittärellä olla erillinen nussija tai piiskaaja? Rengin on tunnustettava, että vaikka edellisessä elämässä hänellä olikin kokemusta kolmestaan leikkimisestä, ei hän nyt tässä suhteessa ole kovinkaan halukas jakamaan Kreivittärensä valkoista lihaa kenenkään kanssa. Jos kuitenkin leikkisi ajatuksella eräänlaisesta piiskapalvelijasta, niin kumpaan sukupuoleen sen pitäisi kuulua?
On myönnettävä, että ajatus kolmannesta henkilöstä piiskaamassa ja kurittamassa meitä kyyhkyläisiä sillä aikaa kun olemme keskittyneet vain hellimään ja nussimaan toisiamme, tuntuu kiihottavalta. Mutta tuo kuulostaa todelliselta pervoilulta, ja mehän ollaan kunniallinen pariskunta, jolle ei tuollainen sovi mitenkään.
Se mikä alkuun tuntui niin helpolta ja itsestään selvältä, alkaakin olla kimurantimpaa, ja homma vaatii ainaista opettelua ja kehittymistä. Rengin nahka on niin parkkiintunut, että Kreivitär ei pysty tuottamaan siihen pysyviä jälkiä, joita renki niin kaipaa. Ilmeisesti lähitulevaisuudessa on siirryttävä järeämpiin käsittelymuotoihin.

Blogi vai elämä?

Kymmenentuhannen kävijämäärä ylittyi eilen. Pitikö tuota juhlia ja miten? Kommentteja on viimeaikoina tullut aika niukasti. Syyksi arvelen sitä, että onnellisen pariskunnan yhteiselon seuraaminen ei tunnu mielekkäältä. No, minkäs voi, kun elämä on kerrankin tarjonnut kahdelle ihmiselle sitä, mistä he ovat ain haaveilleet.
Vaimo (ent. Kreivitär) kävi tässä joku päivä sitten kotipuolessa ja huomautti palatessaan, että kaikki ihmisethän ovat samanlaisia kuin me: sukulaistyttö valitti poikaystävänsä haluavan joskus purra, ja naispuolisen kaverin aviomies pyysi vaimoltaan vieraan nähden potkua perseelleen, kun tämä vaati miestään poistumaan keittiöstä, missä naiset joivat viiniä.
Ihmiset kaipaavat tuntuvampia kosketuksia rakkailtaan, eikä siinä mitään ihmeteltävää ole. Se että Kreivitär pissasi eilen renkinsä suuhun ei liene sekään mikään erikoinen tapaus, ihmisethän käyttävät virtsaa parannuskeinona jne. Erikoiseksi sen tekee ainoastaan se, että toimenpide tapahtui sängyssä eikä yksikään pisara pudonnut lakanoille. Renki oli tosi hyvä nielemään kaikki.
Arkistossamme on satoja kuvia kaikenlaisista sessioista, mutta niiden julkaiseminen tuntuu sekin turhalta: kaikkihan sitä tekevät tai ainakin haluavat. Pitäisi ehkä laittaa kuvia vaikkapa Leikkikehään, mutta se tuntuu niin suurelta työltä, jonka palkka on mitätön: "kiva kuva!" - tapainen kommentti on paras palaute.
Vaimon ollessa reissussa laitoin makuuhuoneen seinään kunnon koukun, johon piiskattavan saa hyvin kiinni. Ei olla vielä kokeiltu, mutta suunnitelmia on kehitelty. Ruoskan ja kahden ratsupiiskan avulla syntyy varmaan kauniita kuvioita, meidän itsemme ihailtavaksi.

Apua nettipervoiluun tarvitaan!

Hei kaikki vakituiset lukijat ja vierailevat hengenveljet!
Olemme hankkineet uuden tietokoneen, jonka näyttö on tietenkin nykyisen muodin mukaisesti laajakuva. Sen seurauksena Kreivittäreni ei voi enää sietää katsella omia sidonta- ja piiskauskuviaan, koska hän on niissä yhtä leveä kuin pitkä.
Yhteisestä taideharrastuksestakaan (pornon katselemisesta iltaisin) ei meinaa tulla mitään, kun niin naurattaa.
Onko kellään aavistusta miten tämä värkki säädetään näyttämään kuvaa normaalikoossa?

Lemmentanssit

Tiina Pystysen näyttely Sinulle, rakkaudella! on pakko nähdä. Näyttelyn töistä koostuva kirjakin on varmaan ostettava, se on WSOY:n kustantama Lemmentanssit. Samassa Galleria Johan S:ssä on myös Porno-korunäyttely, joka varmaan sekin on hyvin mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen.

Pystysen eroottiset kuvat ovat niin tosia, niin elämänläheisiä ja -makuisia, että niistä tunnistaa joka kerta itsensä. Esim. 2000-luvun Decameronessa (WSOY 2007) oli hienoja Pystysen kuvarunoja (vaiko runokuvia?).

Odotan kärsimättömänä ensi torstaita, jolloin pääsen Helsinkiin.

Kreivitär kerjää ruhjeita

Naiset tunnetusti ovat taipuvaisempia sadismiin: yksikään tapaamani nainen ei kieltäytynyt käyttämästä piiskaa. Useita vuosia olinkin varma siitä, että s/m-suhteessa olisin aina sub, mutta Kreivittären myötä opin nauttimaan myös piiskan toisesta päästä. Switch-vaihe olikin päällä koko seurustelun ajan ja vaikutti luonnolliselta ja pysyvältä. Nyt on taas tapahtumassa muutoksia. Juttu onkin edennyt sillä tapaa, että nykyisin kiistelemme enemmän siitä, kumpi saa ruoskia, eli olemme varmaan jo dom+domma –pari. Huomaan nauttivani suunnattomasti, kun saan tuottaa kipua, käyttää valtaa ja nähdä tulokset: punaiset juovat ja mustelmat. Varsinkin nautin siitä ajatuksesta, että Kreivittäreni ei voisi tuollaisena riisuutua missään, tai jos riisuisi, niin joutuisi selittämään mustelmiaan. Onko tämä sitä merkitsemistä? Halua omistaa?
Kreivitär (joka näissä tilanteissa on tietenkin narttu) puolestaan nauttii alistumisesta yhä enemmän, hän suorastaan kerjää piiskaa ja on nykyisin sitä mieltä, että tutut välineet eivät enää riitä, pitäisi saada jotain rankempaa. Hän pyörii session jälkeen peilin edessä ja valittaa ettei tälläkään kertaa syntynyt todellisia ruhjeita, jotka pysyisivät edes muutaman päivän. Narttu haluaa olla pysyvästi merkitty.
Kuten varmaan monelle yhden alan harrastajalle käy, lopahti Kreivittären into tähän blogiin pian sen jälkeen kun muutimme yhteen. Tosiaankin – mitä tässä enää höpisemään ja ihmettelemään, kun pääsee tositoimiin päivittäin. Renki taas ei ole kiinnostustaan menettänyt ja lueskelee ahkerasti sielunveljien päiväkirjoja (joita ei valitettavasti kovin paljon suomen kielellä löydy).
Nyt kun pervoilumme alkaa pikkuhiljaa vakiintua ja löytää oikeat muotonsa, pitäisikin varmaan ruveta miettimään blogin nimen vaihtamista. Mutta löytävätkö blogin lukijat sen uudella nimellä?
Olisiko ehdotuksia?

Robbarin ihanuuksia

Lyijyiset uistinpainot, jotka Renki bongasi Robbarista, ovat hyvin käytännöllisiä ja toimivia. Niitä voi ripustella mihin vain ikinä haluaa ja painoa voi säädellä mielensä mukaan. Yksi tuollainen päärynä painaa 40 grammaa ja oikealla nipistimellä venyttää kohdetta ihan mukavasti. Kun nänni (tai vaikka häpyhuuli) tottuu, painoa voi lisätä. Paras tulos saavutetaan kuitenkin toiminnassa: esim. yhdynnässä painot heiluvat ja nykivät paikkoja erittäin nauitinnollisesti. Herkemmille paikoille suosittelisin muovisiä nipistimiä, mutta kokeneemmat (ja paksunahkaisemmat) voivat käyttää metallisia terävähampaisia, jotka iskeytyvät syvälle ja kipeästi jopa ilman painoja.

Kreivitär suosii kuitenkin toista menetelmää, josta sitten seuraavassa postauksessa.

Naruilla elämään?

Yritin saada Kreivitärtäni kirjoittamaan, mutta ei se onnistunut. Luulin että sidotun on luontevampaa kertoa tuntemuksista, vaan nyt joudun kertomaan sitojan näkökulmasta.
Sessio oli aika pitkä, kokemusta puuttuu ja kaikki on uutta (onneksi?). Tuohon vaatimattomaan korsettiin meni 60 metriä narua ja noin tunti aikaa. Tunnustan, että teki mieli kiristää naruja oikein miehen voimalla, mutta ainakin rintojen kohdalla oli pakko kuunnella Kreivitärtä. Sidonta onnistui ainakin siinä mielessä, että Kreivitär viihtyi naruissa parikin tuntia ja pystyi harrastamaan seksiä useamman orgasmin verran.
Olemmekin pikkuhiljaa tulleet siihen tuloksen, ettei alistaminen ja alistuminen ole meille tärkeää vaan kivun tuoma nautinto. Tänään puhuttiin pitkään siitä, onko kivulla joitakin järjellisiä rajoja eli mihin voi mennä, mitä pitäisi kavahtaa. Ostin eilen Robbarista sellaisia uistinpainoja, joita voi ripustaa nipistimillä nänneihin. Tuntuu mielettömän hyvältä, ja kun unohduin parittelemaan painot nänneissä, en huomannutkaan että pidin niitä ehkä liian kauan. Pois ottaessa sattui niin pahoin, että luulin jo tehneeni itselleni jonkinlaista väkivaltaa. Tunnin päästä kuitenkin nännit alkoivat kerrassaan huutaa lisää nipistimiä ja painoja.
Kävimme katsomassa Dramaqueenitisin linkittämiä sivuja, ja kysymys kasvoi vieläkin suuremmaksi: onko rajoja? Mitä me haluamme? Miksi mikään ei riitä? Mattopiiska ja ratsupiiska tuntuvat jo lasten leluilta, oikeat tavarat löytyvät vain rautakaupasta. Lisää kipua! Miksi? Onko niin että kun oikeassa elämässä on niin vähän kärsimystä, niin sitä on pakko hankkia leikeissä?
Olemme köyhiä, mutta emme näe nälkää. Terroristit eivät uhkaa meitä eikä meidän lapsiamme. Kraanasta tulee puhdasta juomakelpoista vettä. Sähköt pelaavat ja tietokone surisee. Lähikaupasta saa olutta ja makkaraa, citymarketista viikon ruuat. Auto on vanha ja ruosteinen, mutta se liikkuu ja toimittaa tehtävänsä. Asunnossa on lämmin ja sänky on leveä ja pehmeä.
Harrastavatko Sudanin Daifurin asukkaat sadomasokismia?

Putkimiehen rooli BDSM:ssä

Uusi asuinpaikka asettaa vakavia rajoituksia sessioinnille: asunnossa ei ole alapesusuihkua, minkä takia varsinkin fistaus on vaikeaa. Putkimiestä on yritetty saada asuntoon jo kaksi viikkoa, mutta vieläkään se ei onnistu. Tänään päätin etten enää samasta firmasta kysele, kun olivat jo kolme kertaa luvanneet.
Eilen Renki joutuikin pujahtamaan kirjaston naistenvessaan valmistellakseen Kreivittärelle työmaan. Sen jälkeen tuli tosi kiire kotiin. Kreivitär oli jo valmiina ja odotti kärsimättömänä. Muu sujuikin tuttuun tapaan: kädet ja jalat rautoihin (meillä on upea uusi metallisänky, jonka päätyihin on helppo kiinnittää kahleita), kunnon lämmittely hapsu- ja ratsupiiskalla ja ei muuta kun pylly pystyyn.
Ai että se teki hyvää! Joka kerralla Kreivittären nyrkki uppoaa aina vain syvemmälle, ja rengin nautinto kasvaa. Olemmekin miettineet, että fistaussessioissa roolit saisivat olla toisin päin: nyrkkipanon ottava osapuoli voisi olla se joka dominoi, käskee subia nuolemaan ja hyväilemään peräaukkoaan ja sitten venyttämään sitä Domin ohjeiden mukaisesti. Eilen meni kuitenkin vanhan kaavan mukaan, eli Kreivitär käski pyllistää ja rankaisi jokaisesta väärästä liikkeestä. Siinä on etunsa, koska piiskan isku vie huomion toisaalle ja nyrkki saa työntyä sillä aikaa muutaman sentin syvemmälle. Käsittelyn jälkeen ihana tunne takapuolessa säilyy pitkään, oikeastaan seuraavaan päivään saakka.
PS. Kuvassa näkyy kuitenkin vain ratsupiiskan jäkiä Rengin reidessä, koska olemme päättäneet ettei jalkovälin kuvia tässä blogissa julkaista. Niiden jakaminen tuntuu kuitenkin niin kiihottavalta, että harkitsemme kuvien julkaisemista muualla ;)

Värttinä: Nahkaruoska

Tämä on tavallaan kommentti Draamakuningattaren postaukseen.

Oikeat välineet oikeasta paikasta

Vihdoinkin oikea ratsupiiska!

Kyseinen väline löytyi Robbarin lemmikkiosastolta, ja onhan se ihan oikein: juuri lemmikkeihin tätä nyt käytetään! Ostoksen hinta oli 6,90. Mitähän samanlainen (tai siis ehdottomasti huonolaatuisempi) olisi maksanut seksikaupassa? Robbari on yleensäkin oikea aarreaitta bdsm:ta haarastaville. Sieltä löytyy köyttä ja rautaa vaikka mihin makuun. Hyllyjä katsellessa tulee mieleen mitä kummallisempia ideoita, varsinkin kun taustalla pyörii radiomainos, jossa kysytään, haluatko subin. Kassalla oli varmaan hieman miettimistä, kun kärryjämme katseli: iso teräskattila ja kaksi pulloa etikkaa (sienisato on runsas), sadetakki, parikymmentä metriä köyttä ja ratsupiiska.
Pikaisesti kokeilimme uutta leluamme, ja voin sanoa suoralta kädeltä, että se on taivaallisen hyvä! Isku on tarkka ja napakka, varrenkin voi halutessa liittää mukaan, jolloin tunne ja jälki ovat ihan eri luokkaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että ratsupiiska on täsmäase, sillä tavoittaa sellaisetkin paikat, joita ei tavallsella piiskalla uskalla hyväillä (esim. nännit tai alue haaroissa pallien alla). Tässä nyt ei jaksa odottaa milloin ilta tulee, koska nuo sienet on ensin laitettava jotenkin säilöön. Mutta sitten piiska heiluu ja heppa hirnuu! (Tänään on muuten Kreivittären vuoro olla sub).

Mustelmataidetta

Kreivittären mieltymys reisien piiskaamiseen tuottaa joskus jopa pelottavia tuloksia: mustelmat ja piiskan jäljet eivät enää ehdi parantua sessioiden välillä. Eteen onkin tullut pieni ongelma: työnantajan järjestämä saunailta. Mitä tehdä: kieltäytyä koko huvista (saunasta siis) vai olla kaksi viikkoa ilman ihanaa polttavaa kipua? Piiskasta on todellakin tullut meille niin luonnollinen ja itsestään selvä osa elämää, että pitemmän tauon pitäminen tuntuu seksuaaliselta väkivallalta.
Renki on kerrassaan kateellinen, kun ei saa nahkaansa yhtä vakuuttavia jälkiä. Olisin varmaan tosi ylpeä saunassa, eihän sitä kukaan kehtaisi kysyä, mutta moni varmaan arvaisi. Onko olemassa mustelmafetisismia? Jos ei, niin täällä se alkaa kehittyä. Itse nautin suunnattomasti, kun näen piiskan jälkien turpoavan silmissä Kreivittären reisien sisäpinnalla. Eräänlaista kuvataidetta sekin.
Tänään on luvassa Rengille rankempaa käsittelyä, Kreivitär on luvannut pukea renkinsä palvelustytöksi, kurittaa ja raiskata. Parasta mennä valmistautumaan ajoissa. Uudessa roolissa on myös opeteltavaa, katsotaan miten ensi kokeilu sujuu.
Köydet ovat jääneet muuton vuoksi vähemmälle huomiolle, sidonta kun vaatii niin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Naruja on kyllä hankittu, toivon mukaan päästään lähiaikoina kehittelemään uusia kuvioita.

Uusi elämä, uudet haasteet

Draamakuningatar mietiskeli tässä päivänä muutamana, mitä iloa voi repiä irti raapimisesta.

Meillä kun muuton aikana oli kaikki tärkeimmät tavarat monta päivää kateissa, niin jouduttiin jossain välissä turvautumaan vain siihen, mitä kädessä sattui olemaan, siis kynsiin. Kokemus tuntui ihan mukavalta, mutta Kreivittären kynnet eivät oikein pystyneet raapimaan kovin syviä uria Rengin parkkiintuneeseen nahkaan, niin että hyväilyn puolelle jäi.

Olemmekin pohtineet, että meidän on varmaan käytettävä eri välineitä eri rooleissa, koska Kreivittären valkoinen iho on huomattavasti herkempi, mutta kipukynnys jopa astetta korkeammalla. Varsinkin reisien sisäpinta on jatkuvasti mustelmilla. Mutta minkäs teet, kun Kreivitär käskee lyömään juuri sinne. Rengin nahkaan ei taas samoilla työkaluilla saa yhtä vakuuttavia jälkiä syntymään vai liekö sitten iskun voimassa koko salaisuus. Ei se naisen kädestä sittenkän yhtä terävänä lähde.

Nyt kun muutto on vihdoin ohi, voidaan pikkuhiljaa palata switch-pariskunnan normaalielämään, eli alkaa miettiä uusia alueita ja uusia välineitä. Eilen pidettiin ensimmäinen kunnon sessio uudessa kämpässä ja kokeiltiin Dressmanista pihistettyä nipistinhenkaria. Erittäin tehokas laite, pysyy taatusti siellä mihin on asennettu, ja koukun vuoksi siihen on helpo lisätä painoja sietokyvyn mukaan. Eilen ei ollut kamera sängyssä mukana, mutta lupaamme lähipäivinä esitellä laitteen.

Suuria muutoksia

Ensi viikolla muutamme Kreivittären kanssa yhteen! Kaikki muuttoon liittyvät huolet ja järjestelyt ovat vähentäneet huomattavasti virtuaalista pervoilua, mutta eiköhän niitä laiminlyöntejä korjata sitten kun ollaan vihdoin yhdessä vuorokauden ympäri.
Nyt eivät oikein ajatukset pysy tärkeimmissä asioissa, eli seksissä. Kaikenlaista turhanpäiväistä vain pyörii mielessä: raha, uusi kämppä, muuttokuorma, pakkaamiset, osoitteenmuutokset, nettiyhteyden siirtäminen jne. Kreivitärkään ei ole kuulemma kolmeen päivään edes runkannut, Rengistä puhumattakaan. Tässä hermostuttavassa tilanteessa on pakko popsia mielialalääkkeitä, ja nehän vievät ahdistuksen mukana myös libidon.
Kreivitär kuitenkin varoitti pakkaamasta piiskoja ja muita leluja, sanoi että niitä voidaan vielä tarvita itse muutossa. Jos Renki on laiska ja hidas, niin onpahan millä ojentaa. Toisaalta anaalitappi pyllyssä juokseminen portaissa saattaa jopa lisätä tarvittavaa energiaa, kun se tulee muistuttamaan muuttorumban jälkeisestä palkinnosta.

Vaaleanpunaista sadomasokismia

Kysyin äsken itseltäni, miksi blogimme pohja on tällainen vaaleanpunainen, aivan kuin tyttöpäiväkirjassa. Mietin sitä hetken, ja seuraavaksi kysyin taasen itseltäni (kun ei muitakaan sattunut lähistöllä olemaan), miksi ihmeessä BDSM-harrastajien pitäisi esittää jotain synkkää roolia? Suhteemme on valoisa ja iloinen, emme näe sen erikoispiirteissä mitään pahuutta, ja loppujen lopuksi kaikki se roolikama, joka alaan liittyy, on meistä aika hassua. Nauttiakseen alistumisesta (alistamisesta) ja kivusta ei ole pakko pukeutua nahkaan ja palvoa saatanaa.
Anonyymi Bmaad kommentoi postaustani Kuvottava BDSM:

Olisi syytä ryhtyä kehittelemään mukaansatempaavampia ja kansantajuisempia sadomasokismin muotoja. Monissa ihmisissä on sitä pahuutta mitä todelliseen sadomasokismiin tarvitaan, mutta he eivät saa petoaan irti siinä mielessä, jos ei ylipäätään tarjota parempaa kanavointimallia sadomasokismin harjoittamiselle, kuin tämä nykyinen.
Ihmiset voitaisiin saada innostumaan sadomasokismista, jos siitä olisi tarjolla tarpeeksi aito versio, joka on sopusoinnussa heidän elämäntyylinsä ja alitajuisten arvojensa kanssa.

Meillä ei ole tarkoitus tyrkyttää omaa elämäntapaa kenellekään eikä tarjota mitään rajumpia muotoja tai saada ihmisiä innostumaan. Olisi vain suotavaa, että muut (ns. normaalit) ihmiset ymmärtäisivät ettei S/M ole pelkästään friikkien alakulttuuria vaan monille ihan luonnollista seksuaalisuuden ilmaisua. Niin kuin olen jo ennenkin sanonut, uskon että melkein jokaisesta löytyy sadomasokistisia piirteitä, mutta juuri tuon alakulttuuriluokituksen vuoksi ihmiset eivät uskalla niitä kohdata ja hyväksyä. Aito BDSM ei ole mitään maskeradia vaan aitoa seksiä rajuine yhdyntöineen päivineen. Ehkä se on vain vähemmän väkivaltaista kuin vaniljaseksi, ja ihmisethän haluavat juuri väkivaltaa, todellista raiskaamista.

Tunnelukkoja

Pomminpurkajan vihjeestä kävin tutkimassa omia tunnelukkojani. Eräässä kommentissaan Pomminpurkaja oletti että Rengillä taitaa olla vahva tunnevajeen lukko. Testi osoitti tunnevajeen tosi heikoksi. Sen sijaan alistumisen tunnelukko oli todella vahva. Liitän tähän tulokseni, josta olen poistanut vain yhden virkkeen, joka ei millään tavalla kuvaa minua. Tässä siis alistumistarpeeni psykologiset taustat:

Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän "aivan sama" asenteen. Uhraudut vapaaehtoisesti koska muiden tarpeet ylittävät omasi. Samalla tunnet mielipahaa tai kiukkua siitä että joudut kerta toisensa jälkeen syrjäyttämään omat tarpeesi. Yleensä pidät kiukkusi sisälläsi tai ilmaiset mieltäsi mököttämällä. Joskus suuttumus kuitenkin purkautuu yllättävänä kiukunpuuskana tai raivokohtauksena. Sinua kiehtovat ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia. Tai sitten tunnet vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää.

Kuvottava BDSM

Helena Sinervo on kuulemma julkaissut uuden romaanin Tykistönkadun päiväperho. En ole kyseistä teosta vielä lukenut, mutta aion hankkia ehdottomasti. Hesarin arvostelija Kristina Malmio haukkui kirjan matalaksi. On vaikea päätellä kirjaa lukematta, onko kirjailijan vai kriitikon kanta, että kaikenlainen "poikkeava" seksuaalisuus on kuvottavaa.

Romaanin päähenkilö, naimisissa oleva Mette alkaa etsiä uusia kokemuksia ja haluaa alistua. Mitäs siinä, meikäläinen kohauttaa olkapäitään, - ihminen on vain löytänyt oman seksuaalisuutensa oikean muodon. Mutta: "Kuvotuksen tulee johtaa katarsikseen, Mette pohtii, mutta kun anonyymi panokaveri päättää kesken aktin pissata Metten päälle, kuvotuksesta seuraakin vain kuvotus." Kuka puhuu, Helena Sinervo vai Kristina Malmio? Miksi ylipäätään alistumisesta pitäisi etsiä jonkinlaista katarsista, kun se voi olla vain pelkkä nautinto.

Mutta sehän on yleinen trendi: jos "vakavassa" kirjallisuudessa kuvataan jotain seksuaalisesti poikkeavaa, niin sen on oltava joko kuvottavaa tai sitten katasrofaalisen traagista, kuten Matti Mäkelä Rakkausromaanissa. Perverssiä seksiä harrastava henkilö tuhoutuu tavalla tai toisella. Selviääkö suurelle yleisölle koskaan, että sadomasokistitkin voivat olla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, ja heidän keskinäiset suhteensa helliä ja kauniita?

Perinteista sadomasokismia?

Ihminen rakastaa kipua, ainakin suomalainen. Vastominen ja hieronta on hyväksyttyjä BDSM-muotoja. Amerikkalaiset ovat aina ihmetelleet suomalaisten sadomasikismia saunassa: sadan asten kuumudessa alastomat ihmiset piiskaavat itseään varpukimpuilla. Hieronta ei ole sen hellempää: ihminen nauttii kivusta. Mutta jostain syystä, jos samaa tekee piiskalla tai muilla välineillä, sen on enemmistön mielestä pervoilua. Aika kummallista vai onko? Ennenvanhaiset ruumiilliset rangaistukset vapauttivat ihmisen syyllisyydestä. Emmekö tee samaa, silloin kun tunnustamme kumppanillemme syntejämme ja saamme kunnon piiskauksen? Sen jälkeen olemme vapaita, voimme nauttia elämästä.