tiistai 11. elokuuta 2009

Kuvottava BDSM

Helena Sinervo on kuulemma julkaissut uuden romaanin Tykistönkadun päiväperho. En ole kyseistä teosta vielä lukenut, mutta aion hankkia ehdottomasti. Hesarin arvostelija Kristina Malmio haukkui kirjan matalaksi. On vaikea päätellä kirjaa lukematta, onko kirjailijan vai kriitikon kanta, että kaikenlainen "poikkeava" seksuaalisuus on kuvottavaa.
Romaanin päähenkilö, naimisissa oleva Mette alkaa etsiä uusia kokemuksia ja haluaa alistua. Mitäs siinä, meikäläinen kohauttaa olkapäitään, - ihminen on vain löytänyt oman seksuaalisuutensa oikean muodon. Mutta: "Kuvotuksen tulee johtaa katarsikseen, Mette pohtii, mutta kun anonyymi panokaveri päättää kesken aktin pissata Metten päälle, kuvotuksesta seuraakin vain kuvotus." Kuka puhuu, Helena Sinervo vai Kristina Malmio? Miksi ylipäätään alistumisesta pitäisi etsiä jonkinlaista katarsista, kun se voi olla vain pelkkä nautinto.
Mutta sehän on yleinen trendi: jos "vakavassa" kirjallisuudessa kuvataan jotain seksuaalisesti poikkeavaa, niin sen on oltava joko kuvottavaa tai sitten katasrofaalisen traagista, kuten Matti Mäkelä Rakkausromaanissa. Perverssiä seksiä harrastava henkilö tuhoutuu tavalla tai toisella. Selviääkö suurelle yleisölle koskaan, että sadomasokistitkin voivat olla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, ja heidän keskinäiset suhteensa helliä ja kauniita?

3 kommenttia:

Dramaqueenitis kirjoitti...

Teoksesta voi muuten ainakin toistaiseksi käydä lukemassa näytteen WSOY:n sivuilta: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/page&id=2096

Hesarin kirjallisuuskriitikot nyt ovat mitä ovat, mutta näytteen perusteella olen aika samoilla linjoilla Kristina Malmion kanssa. Ehkä kirja avautuu paremmin kokonaisuutena luettuna, kertokaahan sitten mitä mieltä itse siitä olette :)

Kipukoukku kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Katsotaan, ehkei tarvitse koko teosta hankkiakaan ;)
Tai no, pitäähän kotimaista kirjallisuutta tukea. Ja lukea.

bmaad kirjoitti...

"Perverssiä seksiä harrastava henkilö tuhoutuu tavalla tai toisella. Selviääkö suurelle yleisölle koskaan, että sadomasokistitkin voivat olla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, ja heidän keskinäiset suhteensa helliä ja kauniita?"

Sadomasokismin suosiota
rajoittaa mm. se, että siitä on olemassa yleisesti tunnettuna vain naiivi versio ja ihmiset haluavat säilyttää valtarakenteet (mieluummin, kuin pehmoilla).

Ihmisten käsitys seksuaalisuudesta siis on huomattavasti rajumpi, kuin tämä joka tuutista tunkeva pehmosadomasokismi. Normaali seksi, parittelupeli esileikkeineen ja suihinottoineen tapahtuu huomattavasti rankemmassa kontekstissa kuin yleisesti tunnettu (pehmo)SM. Siksi SM on nynnyjen puuhaa ja normiseksi taas rankkaa ja kokonaisvaltaista. Tähän on syynsä.

Sadomasokismi voitaisiin
saada yleistymään, mikäli vaan ymmärrettäisiin markkinoida sitä sellaisessa muodossa, että se ihmisiä kiinnostaisi. Ihmisten pitäisi saada sadomasokismista jotain itselleen ja käyttää valtaa toisella tavalla kuin alakulttuurin nynnyt tekevät. Turha syyttää ihmisiä siitä, etteivät ymmärrä, jos eivät tiedä millaista sadomasokismi heidän kohdallaan voisi edes olla.

Ihmiskunta on sivunnut
koko ikänsä sotia, väkivaltaa, kiusaamista ja polkemista, eikä nykyinen (pehmo)sadomasokismi ole siihen rinnastettuna vakuuttavaa.
Siksi tarvittaisiinkin sellaisia sadomasokismin muotoja, joissa ihmiset voisivat paremmin käyttää kykyjään, olla "pahoja" ja "ilkeitä", ja saada uudenlaisen tavan "naida".

Turvasanasadomasokismi
ja kinkykulttuurin löysyys ei
tarjoa ihmiselle mahdollisuutta päästää pimeää puolta, petoa esiin. Se on matalavireisille friikeille sopivaa, muttei niille, jotka ovat tottuneet rajuun yhdyntäseksiin.

Sadomasokismi on ajettu nurkkaan ja sitä halveksitaan, koska se ei (näin nurkkaan ajettuna) tunnu riittävän aidolta. Halveksinta typerää toteutustapaa kohtaan on ymmärrettävää. Mutta en usko, että sadomasokismia sinällään halveksitaan, vaan halveksinta kohdistuu enemmänkin sadomasokisteihin, jotka ovat liian löysiä.

Olisi syytä ryhtyä kehittelemään mukaansatempaavampia ja kansantajuisempia sadomasokismin muotoja. Monissa ihmisissä on sitä pahuutta mitä todelliseen sadomasokismiin tarvitaan, mutta he eivät saa petoaan irti siinä mielessä, jos ei ylipäätään tarjota parempaa kanavointimallia sadomasokismin harjoittamiselle, kuin tämä nykyinen.

Tulee miettiä, millaisesta
sadomasokismista normi-ihminen tykkäisi. Koska sellaista sadomasokismin muotoa ei yleisesti tunnettuna ole, ihmiset tyytyvät normaaliin seksiin, joka on (pehmo)sadomasokismia huomattavasti rajumman ja aidomman tuntuista.
Ihmiset voitaisiin saada innostumaan sadomasokismista, jos siitä olisi tarjolla tarpeeksi aito versio, joka on sopusoinnussa heidän elämäntyylinsä ja alitajuisten arvojensa kanssa.