maanantai 30. marraskuuta 2009

Noitavainot

Helsingin käräjäoikeus oli armollinen, sadomasokismia harrastaneita ihmisiä ei tuomittu pahoinpitelyrikoksesta.
Dramaqueenitis ehti jo penkoa rikoslakia, jossa siis puhutaan seksuaalisesta väkivallasta, pedofiliasta ja zoofiliasta kriminalisoituina alueina. Miten ihmeessä sadomasokistit joutuivat tuohon porukkaan?!
Sukupuolisiveellisyyttä voi loukata mikä porno tahansa, riippuu katsojan moraalisista käsityksistä. Toisaalta s/m suhteet eivät voi mitenkään kuulua väkivälta-käsitteen piiriin. Paljon varmemmin siihen kuuluvat tavalliset toimintaelokuvat, joissa ihmisiä pahoinpidellään, raiskataan ja paloitellaan. Se ei kuitenkaan syyttäjiä hetkauta, koska ne kuvastot ovat kaukana seksistä ja nautinnosta. Yhteiskunta on siis valmis hyväksymään ra'an väkivallan muttei erilaista nautintoa, joka on sitäpaitsi sisäpiirin juttu. Ei kai tuomittu pariskunta yrittänyt esittää videoitaan YLE:n kanavilla. Ihmiset, jotka niitä osti ja katseli, tiesivät mistä niissä on kyse, ja tuskin heidän sukupuolisiveellisyyttä loukattiin.
Jos tavallisessa vaniljapornossa kolme karjua nussii yhtä naista, läimäyttelee tätä pakaroille ja roiskii lastinsa kasvoille, niin sitä ei pidetä väkivallan kuvauksena. Paloiteltu naisruumis tv-kanavalla esitettävässä elokuvassa ei taas loukkaa kenenkään siveellisyyttä, koska siitä puuttuu hekuma. Mitenhän niitä rajoja vedetään?
Voiko siis syyttää myös blogissa julkaistuista kuvista? Entä miksi Matti Mäkelä on vieläkin vpaalla jalalla? Loukkaako sadomasokistinen kirjallisuus vähemmän sukupuolisiveellisyyttä?
Apua, tässähän joutuu kohta tyrmään!

3 kommenttia:

Dramaqueenitis kirjoitti...

"Apua, tässähän joutuu kohta tyrmään!"

.. could be fun ;)

Vakavasti puhuen ei paljon naurata, että moisia pykäliä edelleen löytyy. Toisaalta surullista kyllä se ei juurikaan yllätä.

Kipukoukku kirjoitti...

Ei naurata. Eikä tässä edes ole kyse pykälistä vaan niiden soveltamisesta. Pitäisi kait olla selkeämmät pykälät tässä monikulttuurisessa maailmasa.

bmaad kirjoitti...

"Ei naurata. Eikä tässä edes ole kyse pykälistä vaan niiden soveltamisesta."

Suurta huolta tässä ei
ole, koska kielto kohdistuu elokuvamaiseen materiaaliin, ei itse sadomasokismiin. Ymmärrän asiaa tutkineen akyllä ihmisten
huolen ja halveksunnan, sadomasokismi on kuitenkin sellainen asia, joka ilmenee lähes puolella ihmisistä arkisissa askareissa valtana. Se, että joku vie tämän vallan sänkyyn ja seksiin on monista pelottavaa. Se koetaan arkipäivässä esiintyvän vallan häpäisynä. On muodikasta sanoa, että "minua ei sadomasokismi kiinnosta", vaikka oma arki olisi täynnä toisten kiusaamista.