Viikko sitten leikimme Kreivittären kanssa koiraa, Renki kulki koko päivän kaulapannassa, odotti kuuliaisena talutushihnasta sidottuna milloin mihinkin, nuoli emäntänsä varpaita, söi kädestä, nuoli emännän pillun virtsaamisen jälkeen. Päivä kului varsinaisen session odotuksessa, ja kun sen aika vihdoin koitti, kreivitär ei voinutkaan roskia lemmikkiään. "En voi lyödä koiraa", hän sanoi nöyränä ja pyysi rangaistusta itselleen.
Sessio oli pakko kääntää toisin päin. Se ei ollut kovinkaan helppoa päivän jatkuneen talutuksen jälkeen, mutta kyllä se jostain vain löytyi, se toinen puoli. Kreivitär ei ollutkaan enää aito, hän oli vain teatterikoulun opiskelija, joka ei pärjännyt roolissaan. Professorilla oli täysi valta opettaa, ja tulos näkyy kuvassa, joka oli vihdoin valittu julkaistavaksi.
Vessanlattia osoittautui paremmaksi alustaksi kuin pehmeä sänky - niin piiskauksessa kuin kumaamisessakin. Sen kylmä harmaansininen pinta tekee iskut aidommiksi ja alistumisen täydellisemmäksi. Tummennetut kuvat taas tuovat aiheeseen enemmän tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti