Seksiloman tarpeessa

Töitä on paiskittu ja opiskeltu ahkerasti. BDSM:n hienouksien miettimiseen ja analysoimiseen ei ole piisannut älyllistä kapasitettia.

Mikään ei pysy ennallaan, pervoilukin siirtyy taka-alalle, kun elämäntilanne niin vaatii.

Sessiot harvenee, mutta käyvät aina vain rajuimmiksi. Kreivitär on vihdoinkin löytänyt roolinsa eikä halua enää piiskaa omalle iholleen. Sääli, koska renki niin rakasti Kreivittären piiskattuja reisiä. Mutta eipäs jupista: saahan nyt renki ainakin reilua ja kovaa kyytiä. Lateksi, tuorekelmu, muovipussi, teippi ja puolenkymmentä erilaista lyömäasetta - siinä onnistuneen ja romanttisen illan helppo resepti.

On jotenkin jopa huvittavaa ajatella, että parissa vuodessa kinkyilystä on tullut rutiinia. Ei siinä enää jaksa mitään sen ihmeellisempää nähdä, miettii lähinnä oikeita välineitä ja niiden käyttöyhdistelmiä. Sellaiseen johtopäätökseen on päädytty ettei sadomasokismi kokeilemalla lopu, niin kuin ei työ tekemälä, itikat tappamalla eikä viina juomalla.

Kynttiläjuhlat mustalla lakanalla

Uusia lateksilakanoita on nyt kokeiltu kaikissa mahdollisissa leikeissä. Viimeisin oli kynttilä. Päätimme julkaista kuvan, vaikka ideana oli alunperin ettei tässä blogissa julkaista kuvia paljaista sukuelimistä. Tämä on kuitenkin sellainen, jossa ei elintä oikeastaan näy, joten ihan sama se on kuin jos rengilä olisi punaiset stringit jalassa.

Steariinihoito oli meidän ensimmäinen kokeilumme. Renki hieman pelkäsi alusta, mutta turha oli pyytää armoa, Kreivitär oli niin innoissaan ettei halunnut kuulla mitään valituksia. Ensimmäiset pisarat tersklla ja palleilla polttivat armottomasti, mutta sitten helpotti kun elimen päälle syntyi suojaava kuori. Kuumuus tuntui mahtavalta ja todella kiihottavalta. Vaikeuksia tuli vasta silloin kun Kreivitär halusi rakentamansa vestoksen sisäänsä.

Ihanista ja makoisista pissaleikeistä taisinkin jo kirjoittaa, ne onnistuvat mustalla lateksilla aivan mainiosti. Lätäkössä on ihanaa maata, on niin lämmin ja turvallinen olo. Anaalifistauskin sujuu paljon vapaammin kun ei tarvitse varoa petivaatteita.

Ihmeeksemme huomasimme, että lakanalla voi ihan vain köllötellä esim. sidottuna. Vaikkei sidonta mitenkään tahri sänkyä, tuntuu vain kiihottavalta tuo musta kiiltävä alusta, joka tarttuu kuivaan ihoon, mutta luistaa irstaasti hikisen pyllyn alla. Lakanan kiiltoon sopivat mielestänne myös kiiltävät narut.

Etsintäkuulutus

Ihme juttu. Leikkikehästä ja Tuntematomasta maasta päätellen meitä on tuhansia tässä maassa, Suomessa siis, mutta blogeja on vain kourallinen.
Emme oikein jaksa seurata kaikenlaisia foorumeita, mutta persoonallisia blogeja on aina hauska lukea.
Olisiko lukijoilla vihjeitä, mistä löytyy lisää alan blogeja suomeksi. Kaikkia ei välttämättä Blogilistalta löydy, eikä aina hakusanakaan ole BDSM. Linkkejä voi laittaa kommentteihin, kiitos.

Kumiotus iskee sukukalleuksiin

Tuli hieman kännättyä, Kreivitär oli vihainen eikä suostunut leikkeihin. Kääntyi vain selin ja käski nussimaan. Sanoi vain ettei kestä viinan lemua. Hän on sitten aika erikoinen nainen: tietyssä suuttumuksen tilassa hän käytäytyy kuin keskivertomies, eli ottaa tarvittavat orkkunsa viidessä minuutissa eikä välitä kumppanistaan pätkääkään. Nukkuu heti kun on saanut, renki saa sitten runkkailla melensä mukaan. Mutta Kreivittären on aina saatava omansa, ei hän koskaan anna, paitsi kun on hyvällä tuulella ja haluaa huvitella.

Näinä päivinä kuitenkin renki joutui huvittelemaan yksikseen, ja tulos näkyykin kuvassa.

PS. Tästä kirjoituksesta saan varmaan maksaa kalliin hinnan, mutta ehkä se onkin tarkoitus...

Kultasuihku mustalla lateksilla

Rengin pitkäaikainen haave toteutui tänään!
Ostimme nimittäin lateksilakanan märkäleikkejä varten, ja vihdoin Kreivitär suostui (tai siis halusi) palkita renkinsä kultasuihkulla suoraan sängyssä. Renki makasi lämpimässä lätäkössä ja vaikersi nautinnosta, mutta ei tiennytkään, että käsittely on vasta alussa. Piiskojen iskut märälle iholle olivat polttavia. Renki joutui anomaan armoa, joka olikin annettu sillä ehdolla, että renki nuolee Kreivittären puhtaaksi sieltä, mistä suihku tuli. Palkinnoksi renki sai sitä parasta, mistä vain voi haaveilla: Kreivittären pyllyä. Jotenkin huomaamatta siinä roolit taas vaihtuivat, ja kun Kreivitär makasi vatsallaan omassa virtsassaan ja ulvoi anaaliorgasmin kouristuksissa, renki tunsi itsensä hetkeksi Isännäksi ja iski hampaansa lutkansa niskaan.
Kuvia ei saatu tehtyä, koska toimitus vei mukanaan niin rajua vauhtia ettei siinä voinut ajatella mahdollista yleisöä. Mutta eiköhän se ensi kerralla onnistu.

Pumppujen ihmeellinen maailma

Kreivittären vaginan pumppaus ei ole kovinkaan hyvin edistynyt, mutta sen sijaan leikkiminen klitoriksen kanssa eräällä toisella laitteella (nännipumppu kiristysrenkailla) on tuottanut tyydyttäviä tuloksia. Kumilenkki pysyy pumpatun klitan ympärillä yhdynnänkin aikana, ja Kreivittären mielihyvä on mitattavissa orgasmien määrällä.

Kuitenkin on syntynyt ajatus hankkia erillinen kunnon pumppu joka on yhdistettävissä erilaisiin kuppeihin ja putkiin. Tälaiset imulelut ovat meille aivan uusi aluevaltaus, ja olemme molemmat niistä pitäneet. Rengin nänneihin tosin pinet nännipumput eivät oikein meinaa tarttua, karvoitus kun rehottaa aika lailla. No, mutta eiköhän nyt syksyn tullen voisi siitäkin luopua.

Apua!

Kreivitär näki YouPornissa videon ja halusi itselleen Vagina Suckerin, jonka renki hänelle tietenkin hakki.
Tulos ei kuitenkaan ollut tyydyttävä, ihanaa pullistunutta vaginaa sai ihailla vain kuvun läpi. Heti kun sen poisti, pimpsa palautui tavalliseen muotoonsa. Liekö laite tehoton tai sitten pumppaamista pitää jatkaa pitempään. Olisiko lukijoilla kokemuksia tästä hommasta ja jonkinlaisia neuvoja?
Epäonnistumisesta pillastuneena Kreivitär hakkasi rengin käsivarsiin ja olkapäihin kuvassa näkyviä kuvioita ja sanoi että näin hän rupeaa rankaisemaan orjaansa jokaisesta huonosti toimivasta lelusta. Käsivarsien sisäpinnat ovat todella herkkiä, niin että renki pyytää blogin lukijoilta apua. Apua!!!

Nettiryöstö?

Jaha!
Meiltä on hävinnyt laskuri. Mitähän tuo merkitsee?
Lskurin paikalla näkyy teksti web-counter.com, mutta sivua ei löydy. Onko kellään aavistusta mitä tuo on ja mitä tehdä?

Järjestys olla pitää!

Viimeksi renki napisi ja valitti, minkä vuoksi onkin ollut kolmisen viikkoa Krevittären ojentavassa käsittelyssä. Tuloksiakin on saavutettu: renki on vihdoinkin puhdistanut terassin rännin ja ruuvannut budoaarin nurkkaan naulakon Krevittären lempileluja varten, ettei niitä tarvitsisi kaivaa komeron laatikoista silloin kun himo iskee. Kun välineet on käden ulottuvilla (siis sananmukaisesti - Kreivitär ylettyy nyt piiskoihin suoraan sängystä), niin niitä tulee useammin käytettyä.

Tässä siis useimmin käytettävät kasvatusvälineemme:

1. punainen pieni ruoska on tarkoitettu Kreivittären nännien ja häpyhuulien hyväilyyn;

2. leveä painava lätkä jättää oikein osuessaan näyttäviä mustelmia rengin reisiin;

3. pitkä nahkaruoska sopii erityisesti Kreivittären reisille, mutta myös rengin pakaroille;

4. lyhyt lätkäpäinen ratsupiiska on mainio täsmäase (Kreivittären pyynnöstä renki on tehnyt sen lätkään kolme viiltoa, niin että piiskan pää aukeaa iskussa räpylän tavoin);

5. pitkä jäykkä ratsupiiska on tarkoitettu vain rengin pakaroille. Sen iskut sattuvat niin pahasti ettei renkikään voi kestää viittä enempää, onhan väline suunniteltu sentään hevosille. Viiden iskun sarja jättää kivuliaat mustelmat vähintään viikoksi.

Piiskojen ja ruoskien välissä roikkuu kahleita ja käsirautoja ketjuineen sekä rengin nänninipistimet lyijypainoineen.

Nyt on siis välineistö järjestyksessä, ja niin kesän loppua kohti edetessä elämäkin pääsee vihdoin järjestelmälliseen uomaansa.

Oppimisen tuskaa

Roolit ovat tässä valtakunnassa edelleen sekaisin.

Kreivitär kiukuttelee ja haluaa olla milloin lutka, milloin perheenäiti. Rengilläkin vaikeuksia, kun ei oikein osaa päättää, haluaako saada kunon piiskauksen vai antaa julman opetuksen päättämättömälle Kreivittärelle.
Joskus homma onnistuu ihan itsestään, joskus taas tulee todella kiusallinen tunne, että mitähän ihmeen teatteria tässä harrastetaan ja minkä vuoksi. Käsikirjoituksen tekeminen etukäteen tuntuu hölmöltä, mutta improvisaatiokaan ei aina onnistu. Joskus käy niinkin, että toinen tuskaantuu ja jättää leikin kesken. Pikku maistissa kaikki sujuu paljon paremmin, mutta viisaammat alan harrastajat eivät suosittele alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä session aikana. Mitä tehdä?

Viimeksi rengin piti saada Kreivittären nyrkkiä pyllyn, mutta sessio lässähti pelkäksi ruoskinnaksi, joka sekin oli hyvin vaisua. Renki oli vihainen Kreivittärelle vaikkei sitä kahlittuna voinut mitenkään osoittaa. Kuitenkin seuraavana iltana Kreivittären pakarat ja rinnat saivat kyytiä, mutta sen sijaan että K. olisi nöyrästi kiittänyt, oli hänkin sitten vuorostan suuttunut jotnkin vääränlaisesta piiskauksesta ja kieltäytyi jopa tavanomaisesta pyllypanosta.

Ei ole kinkyelämä yhtään helpompaa kuin vaniljasuhde!

Ensiapua helleväsymykseen

Helteet ovat hellittäneet, ja himot heränneet taas.

Suhteemme kehitys asettaa enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Pohdinnan tuloksena onkin toteamus, että mitä sitä pohtimaan. Emme kuulu ”piireihin”, tuskin koskaan liitymme mihinkään bdsm-live-porukkaan, emmekä ehkä kaipaa mitään lopullista lokeroitumista. Olemmeko sadomasokistia, kumpi on sub ja kumpi Dom? Olemmeko aidosti switch-pari? Onko sillä mitään väliä, kun elämä on niin monimuotoista ja ihmeellistä? Ja seksi niin mahtavaa!

Loppujen lopuksi olemme ihan tavallinen pariskunta, ja ulosanniksemme riittää ihan hyvin tämä nettiekshibitionismi. Miljoonilla ja miljoonilla pariskunnilla on omia salaisia mieltymyksiä, muta he eivät luokittele itseään mitenkään poikkeaviksi. Tässä alkaa jo miettiä koko seksuaalivähemmistöjen määrittelyä. Lasketaanko vähemmistöiksi vain ne, jotka haluavat puhua mieltymyksistään julkisesti? Onko enemmistö siis vain niitä, jotka pitävät petipuuhansa salassa?

Lelulaatikkomme on saanut olla jo pitkään rauhassa komeron nurkassa, päivittäin käytettävät välineet mahtuvat yöpöydän laatikkoon. Alkuun surin sitä, mutta vähitellen tulinkin siihen tulokseen, että suuresta varastosta ovat vain valikoituneet juuri ne asiat, jotka sopii meille parhaiten. Ei kai sitä tarvitse väkisin leikkiä sitä, mihin ei tunne kummempaa halua.

Tässä siis tutkimustulokset lyhyesti: Kreivitär (joka ei ole enää kreivitär, ja tarvitsee uuden nimen) rakastaa piiskaa ja rajua anaaliyhdyntää, Renki nauttii erilaisista nipistävistä ja puristavista jutuista. Tekisi ehkä mieli kokeilla jotain uutta, mutta monet jo koetut asiat eivät enää kiinnosta. Henkinen alistaminen ja kaikenlainen kontrolloiminen ovat jääneet kokonaan leikistä pois. Emmekö siis ole aitoja bdsm-ihmisiä? Menetämmekö näillä tunnustuksilla lukijoita vai saammeko uusia niin sanottujen ”normaalien” joukosta?

Joka tapauksessa tänään ylittyi 30.000 kävijän haamuraja. Kiitos ja kukkia kaikille!

Kuvassa ensiapua piiskatuille pakaroille J

Helteen turruttamia

Helteet jatkuu, ja pervoiluun ei ole voimia. Perinteinen sekstailu Suomen suvessa sen sijaan onnistuu, ainakin järvellä, kun jonkun saaren varjoisessa rannassa käy järvenselältä piristävä tuulenhenki.

Köysiä, kalvoja, naamareita, suukapuloita ja kahleita ei voi ajatellakaan, kun sisällä on +29. Karvat rehottavat alkukantaisina kuin luolaihmisillä. Hyvä kun jaksaa lötköttää alasti lakanoilla varoen kosketusta. Kuitenkin jos kääntyy kyljelleen ja laittaa varovasti kalun hiestä liukkaaseen Kreivittären pyllyyn, voi yhdyntäkin onnistua, koska anaaliseksissä ihokosketus on vähin mahdollinen. Kreivitär on oppinut nauttimaan sellaisestakin minimalismista ja väittää että ainakin näin helteellä sellainen rakastelutapa tuntuu hänestä parhaalta: orgasmi tulee helposti ja nopeasti, ja nautinnollinen tunne pyllyssä säilyy tuntikausia.

Seksualisti sorrettujen asialla

Tommi Paalanen kirjoittaa Hesarissa 29.6.2010:

Esimerkiksi ihmiset, joilla on sadomasokistisia mieltymyksiä, voivat joutua
viranomaisten mielivallan kohteeksi, mikäli asiaa ei tunneta tarpeeksi tai
vallalla ovat kielteiset asenteet. Ihminen voidaan luokitella
mieltymyksiensä perusteella "itsetuhoiseksi" tai "pahoinpitelijäksi", jos
s/m-roolileikit sekoitetaan väkivaltaan.

Koko jutun voi lukea täällä.

Pervot lomalla

Kesä on kummallista aikaa: luulisi että se lisää pervoilun mahdolisuuksia, mutta tosiasiassa se vain jotenkin vähentää tai lieventää haluja. Eikä edes Iskelmällä pyörivä Kaalimadon mainos pure, kun pitää päästä järvelle tai muuten vain loikoilla takapihalla nopeasti lämpenevä oluttölkki kourassa.

Sen verran on kuitenkin tässä kesän alkuviikoilla tapahtunut, että Kreivitär yhä selkeämmin osoittaa subin taipumuksia, joista rintojen piiskaaminen lienee selkein. Mielellään hän myös tottelee renkiään esim. järvellä, mikä näkyy kuvasta. Piiskatut rinnat on tässä häveliäästi peitetty, mutta huolettoman sänkinen häpy on reilusti tarjolla, odottamassa iltasaunaa ja tuoreen vastan iskuja.

(Puoli tuntia tätä ennen Kreivitär sai kullia joka reikään eräässä saaressa, mutta siitä tilanteesta ei saatu kunnollisia kuvia. Hyttyset vauhdittivat taphtumaa, niin että koko akti kesti varmaan kymmenisen minuuttia.)

Aikalisä

Nyt pidetään piiskaamisessa hieman taukoa ja pysähdytään miettimään kauniita asioita. Toisaalta, mikä onkaan kauniimpaa kuin huolella piiskattu Kreivittären valkoinen takapuoli? Ainoastaan Kreivittären nisä vaatimattomissa remmirintsikoissa ja siveellinen nipistintasseli peittämässä nänniä.

Kreivittäremme on tullut sellaiseen johtopäätökseen ettei hän välttämättä halua kaikkia niitä juttuja, joita joutuu tekemään renkinsä kanssa. Jos asia koskisi vain Kreivittären piiskaamista, olisi se rengille ehkä pelkkä helpotus: switch –suhde on todella vaikea ja monimutkainen. Olisi paljon helpompaa ja nautinnollisempaa elää ihan normaalissa D/s –suhteessa, jossa roolit on selvät ja vakiot.

Mutta. Mutta kun Kreivitär antoi rengilleen ymmärtää ettei hän jaksa aina alistaakaan. Voihan sen ymmärtää, kun toinen pyörii aina jaloissa ja kerjää rangaistuksia eikä sille mikään koskaan riitä. Syöksy alistamisen/alistumisen taivaasta normaaliperheen helvettiin oli niin raju ja nopea, että vaikutti ehdottomalta ja lopulliselta katastrofilta, melkein Suomen tappiolta Tanskalle. Onneksi se ei sitä ollut. Jo seuraavana päivänä Kreivitär nipisti ihan omasta tahdostaan rengin nännejä ja lupasi lähipäivinä muutakin. Hän otti aikalisän ja pyysi muutaman päivän miettimisrauhaa.

Ymmärrettävää sekin: suhteemme kehitys oli alusta lähtien niin nopeaa, ettei aikaa miettimään ollut lainkaan. Olimme kyltymättömiä ja muutettuamme yhteen raatelimme toisiamme päivittäin saamatta ikinä kylliksi. Kunnon ihmiset sessioivat kuulemma esim. kerran viikossa, ja ehkä meidänkin pitäisi kasvaa aikuisiksi ja ruveta suunnittelemaan elämää niin että aikaa jäisi joskus edes kirjan lukemiseen.
Joten: relataan hieman. Ja nautitaan rakkauden muistakin puolista, jotka eivät suinkaan ole vähemmän kauniita kuin piiskanjäljet valkoisella iholla.

Pyhyyden ainekset

Kirkko on kieltänyt jäseniltään lihallisen hurmoksen syntisenä asiana. Eroottinen ekstaasi ei kirkonisien mielestä lähennä ihmistä Jumalaan vaan Saatanaan.
Transsin tilassa ihminen on kuitenkin lähimpänä Jumalaa kuin järkevänä ja loogisena. Logiikka ei pure Jumalaan, järki ei Häntä ymmärrä. Monet aikaisemmat, "pakanalliset", uskonnot käyttivät transsia nimenomaan yhteyksissä jumaliin. Jos meiltä tällainen Jumalan palvonta on kielletty, niin ei ole ihme, että kirkot ammottavat tyhjyyttään.
Näistä ajatuksista tulikin mieleen, että bdsm-yhteisö saattaakin olla eräänlainen kirkkokunta, jossa lihalliset rituaalit auttavat yhteisön jäseniä (siis meitä) saavuttamaan yhteyden meitä suurempiin voimiin. Antautuminen sessioon on riitti, jossa nautinto tulee nöyryydestä, "itsekäs" tydytys täydellisestä alistumisesta.
Eikö muistutakin aika paljon keskiaikaisten munkkien puuhia itseruoskinnan ja muun kidutuksen parissa? Jumalaahan ne tavoittelivat, mutta varmasti myös nauttivat.

* * *

Henry Miller tuli illalla käymään ja sanoi:

Älä välitä paskaakaan kriitikoista,
sinua ymmärretään ja arvostetaan täällä.

Minä join pernod'ta. Kuolleet
vaikuttavat aina valtavilta, suuremmilta kuin pilvet,

pilvientakaisilta. Henry hohti
kuin pyhimys. Hän arveli usein olevansa pyhimys.

Ehkä hän olikin. Ehkä on vain
uskottava olevansa pyhimys ollakseen sellainen.

Oleminen on tärkeämpää kun tekeminen.
Maistellessani pernod'tani mietin,

uskonko jonain päivänä siihen, että
MINÄ OLEN hengittää minuun ja soittaa minua

ruumiini yhdeksän aukon kautta?


Herbert Lomas. Nightlight. Suomentanut Soila Lehtonen

Piiskauksen autuus

Todellisuus tuottaa meille kontrolloimatonta ja odottamatonta kipua, josta on mahdotonta nauttia. Pelkäämme sitä, koska se aina yllättää ja sotkee elämämme. Hallittu kipu sen sijaan tuo turvallisuuden ja autuuden tunnetta, silloinkin kun se ei liity seksuaaliseen nautintoon. Jokainen kai muistaa sen tunteen, kun lähtee hammaslääkäristä kotiin. On niin hyvä olla, linnut laulavat ympärillä, aurinko paistaa! Kerrassaan onnellinen olo.

Hyvä piiskaus antaa tuon onnellisuuden lisäksi myös nautinnon vastuun siirtämisestä toiselle. Piiskatulla on oikeus vain olla, nauttia tuntematta omantunnon tuskia. On niin turvallista käpertyä toisen hallintaan, lakata lähes kokonaan ajattelemasta, jäädä vain tuntemaan. Sidottuna tai paketoituna on sama tunne: minä en ole vastuussa tästä, minä saan nyt vain maata ja nauttia.

Piiskauksen tuottama kipu on äärimmäisyyteen vietyä hyväilyä, jonka tuntee vielä pitkään sen jälkeen kun itse hyväily on ohi.

Pari päivää sitten pidettiin hieman pitempi sessio, jossa renki oli noin kuusi tuntia kahlittuna, piiskattuna, ripustettuna. Kuusi tuntia renki vain oli, nautti ja odotti uutta nautintoa! Eihän Kreivitär tietenkään jaksanut hakata renkiä koko ajan, hän teki omia askareitaan, katsoi televisiota, kävi suihkussa, meikkasi. Renki sai kuunnella kaikkia niitä arkisia ääniä tahdottomana, alistettuna ja onnellisena. Aika ajoin Kreivitär palasi renkinsä luo ja valitsi uuden kidutusvälineen. Seurasi uusi iskusarja, minkä jälkeen renki sai palautua, kuunnella tuntemuksiaan, haaveilla seuraavasta.

Tunnetta ja halua siis riittää, mutta tekniikka on vieläkin vajaata. Renki haaveilee yhä näkyvämmistä ruhjeista, mutta Kreivittären hento käsi ei ilmeisesti jaksa lyödä riittävän kovaa, vaikka välineitäkin on kokeiltu monenlaisia.

Kivun tuottama nautinto on kuin mielettömän pitkä orgasmi, vaatii aikansa että on valmis uuteen. Kun rangaistuksen päätteeksi Kreivitär halusi rengin tyydyttävän hänet yhdynnässä, oli pakko pitää melkoinen tauko, ennen kuin renki siihen pystyi. Mutta Kreivittärenkin orgasmisarja oli sitten aivan fantastinen: kuuden tunnin lämmittelyn jälkeen!

Syntymäpäiväpaketti

Tämä blogi täyttää kohta vuoden.
Kun aloitimme, tuskin olisimme uskoneet että blogin kirjoittaminen jatkuu senkin jälkeen kun muutamme yhteen. Paljon on tietenkin muuttunut, sen huomaa kun lueskelee ensimmäisiä postauksia. Ei ole ehkä enää tarvetta hehkuttaa suhteen ihanuuksa ja paljastaa ihan kaikkea. Muutkin asiat paitsi BDSM ovat päässeet blogin aiheisiin. Ei tämäkään vielä valmista ole, niin kuin ei suhteemme eikä pervo-opiskelummekaan.
Tuo kuvan esittämä paketoiminen on meille ihan uutta puuhaa, oikeastaan ensimmäinen kokeilu ihan tavallisella tuorekelmulla. Oli hieman vaikeuksia saada pystyssä kääritty paketti vaakaasentoon juuri sille tarkoitetulle paikalle.
Tuntui silti ihanalta ja jännittävältä, varsinkin paketin puhkominen saksilla strategisista kohdista. Pitäisi päästä kokeilemaan myös muita materiaaleja, kelmulla vain on niin helppoa paketoida.
Mielellään ottaisimme vinkkejä vastaan.

Siunattu alastomuus

Essi Henriksson kertoo blogissaan Aaltopahvia elokuvasta Miesten vuoro niin elävästi ja eläytyvästi, että arvio vaikuttaa siltä kuin Henriksson olisi ollut itse ideoimassa elokuvaa. Suomalaiset miehet ilman pukujen pönkittämiä sosiaalisia rooleja ovat herkkiä ja tuntevia, puhuvia ja itkeviä yksilöitä, ei mitään ”suomalainen mies” –klooneja. Alastomuus, niin fyysinen kuin henkinenkin, poistaa estoja?

Läheinen ystäväni huomasi hiljattain, että hänen isänsä osaa tuntea ja puhua, mutta vasta sen jälkeen kun menetti vaimonsa. Miksihän ne tunteen pitää aina niin syvälle kätkeä?

Olisikohan mitään perää siinä, että sosiaalisten roolien lisäksi myös seksuaaliset roolit rajoittavat miesten tunneilmaisun skaalaa? Homot nyt ainakin ovat ihmisinä avoimempia kuin heterot, olisivatko muutkin seksuaalivähemmistöt?

Hyvää Pääsiäistä!

Pitkän tauon jälkeen Kreivitär halusi taas piiskaa. Tällainen pääsiäispulla siitä sitten tuli. Ja ristikuviokin sopivasti korostettuna.
Viime aikoina on ollut hieman hiljaista budoaarissamme, vaikka ensimmäinen perhonenkin nähtiin jo ikkunaruudussa. Mutta eiköhän lempi ala taas maittaa, kun ollaan kesäaikaankin siirrytty. On ainakin taas ruvennut kiinnostamaan Leikkikehä ja Sidottuna. On tullut jopa viestejä, joissa samanhenkiset ihmiset tarjoavat tapaamista. Ajatus kiihottaa, mutta pelottaa. Kaikkeahan sitä voi sängyssä fantasioida, mutta uskaltaisiko sitä toteuttaa toisten ihmisten kanssa...
Varsinkin kun Kipukoukulla on ikäviä kokemuksia kimppaleikeistä, tai oikeammin niiden seuraksista.

Rohkeus elää

Juuri päättyneessä Maarit Tastulan juontamassa Seitsemännessä taivaassa Monika Fagerholm kertoi alkoholismistaan ja lausui yksinkertaisuudessaan hienoja ajatuksia.

Elämänhallinnasta on Fagerholmin mukaan muodostunut nykyihmiselle pakkomielle, elämässä pitäisi olla kalenteritonta tyhjää tilaa. Fagerholm on sitä mieltä, että elämässä ei ole tärkeintä onnistuminen tai epäonnistuminen vaan se, etä uskaltaa elää.

Tämä nainen ei kadu mitään, hän on uskaltanut elää, mutta siinä sivussa kirjoittanut myös hienoja kirjoja. On kiehtovaa kuunnella ihmistä, joka ei esitä mitään vaan on oma itsensä, tunnustaa ja hyväksyy heikkoutensa eikä ole katkera elämälle omista sekoiluistaan.

Yhteisö kutsuu!

Tänään tuli sähköpostissa ankara muistutus: jos emme ole aktiivisia Sidottuna-sivustolla, meidät erotetaan.

Neuvottelimme pikaisesti Kreivittären kanssa ja päätimme, että haluamme kuitenkin jatkaa. Nyt pitääkin välittömästi valita julkaistavat kuvat ja laittaa ne galleriaan muiden pervojen kommentoitavaksi.

Tuo yhteisö oli todella jäänyt vähemmälle huomiolle, ja samalla myös unohtui, että siinähän olikin hyvä foorumi, jolla kehtasi julkaista sellaisiakin kuva, joita ei oikein viitsinyt laittaa blogiin. Niin että tänään on luvassa mielenkiintoinen ilta: pervoilukuvien katselemista, tuunaamista ja valitsemista. Saadaan nähdä, missä vaiheessa piiskaa alka heilua. Työtkin on sopivasti saatu tältä päivältä päätökseen.

(Tosin viimeinen sessio oli vasta eilen, mutta se varmaan tekee vain hyvää, kun saa toistoa vielä kuumottaville reisille.)

Älykoneiden armoilla

Ärsyttäviä nuo nykyiset laitteet, kun ne on fiksumpia kuin omistajansa!
Pari viikkoa katseltiin Kreivittären kanssa television "kapeakuvanäyttöä", josta oli leikattu niin tekstitykset alareunasta kuin sivuistakin sen verran tavaraa, ettei kanavan merkkiä näkynyt. Kukaan ei ollut koskenut asetuksiin, mutta telkkari vain väitti että se näyttää meille 16:9 laajakuvaa. Olin jo kuumeisesti miettimässä, että korjaako kukaan nykyjään televisioita vai pitääkö ostaa uusi, kunnes muistin että viikonloppulapseni olivat DVD-elokuvia katsellessa saaneet jotenkin digiboksin johdon irti toosasta. Pistin sen silloin paikoilleen, ja hyvinhän se näytti elokuvaa levyltä. Mutta siinäpä meni jotkut hienot digiboksin säädöt sekaisin, ja se rupesi leikkaamaan kaikista tv-lähetyksistä vain 4:3-kokoista kuvaa ja sovittamaan sitä näyttöön. No, hyvä, jotenkin siis ihminen voitti tässä taistelussa älykoneen.
Seuraavaksi tulostin sanoi työsopimuksen irti. Se rupesi hylkimään kaikkia värikasetteja väittäen niitä tyhjiksi, rikkinäisiksi tai tunnistamattomiksi. Miten ihmeessä selität tuolle uppiniskaiselle laitteelle, että kasetti on kyllä oikea!? Sillä kun on oma järki eikä se toisten puheita kuuntele. Pakko oli mennä kauppaan kyselemään sellaista monitoimelaitetta, joka osaisi sen verran suomea, että sen kanssa voisi paitsi kommunikoida myös opettaa se laatikko lukemaan. Myyjä ei osannut vastata kysymyksiin, vaikka soitteli varmaan Kiinaan asti. Kukaan ei tunnu tietävän nykyjään, onko laitteessa sellainen ominaisuus, että se pystyisi skannaamaan tekstiä muokattavaan tiedostoon eli lukemaan. Kaikissa ohjeissa, tuoteselosteissa ja mainoslappusissa puhutaan vain kuvien tulostuslaadusta. Eikö kukaan enää tässä maailmassa käytä printteriä tekstin muokkaamiseen ja tulostamiseen?!
Kun tulin kotiin turhan reissun jälkeen, tulostimeni vikutti minulle vihreää silmää: se oli varmaan niin peloissaan siitä että joutuisi ongelmajätteeksi, että päätti sittenkin jatkaa yhteistyötä omistajansa kanssa.
Perkele että ne on älykkäitä!!!

Salattua erotiikkaa

Blogi on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle, liekö kevättä. Sitä odottaa niin, että kun merkkejä alkaa olla, niin masentuu eikä jaksa oikein mitään. Töitäkin pitäisi tehdä, mutta kun ei tarvitse mennä seitsemäksi tehtaaseen, niin niitä voi aina lykätä tuonnemmaksi.
Lainasin tässä joku päivä sitten Pirkko Saision Punaisen erokirjan (2003), kun se on jäänyt tuoreeltaan lukematta. Luulin sen jotenkin säväyttävän aihepiiriltään, mutta vaisuksi jäi lukukokemus. Kirja lienee kuitenkin aikalailla omaelämäkerrallinen, joten monet selvästikin faktaan perustuvat asiat seitsemänkymmentäluvulta melkein järkyttävät näin nykypäivänä. Saisio kertoo mm. siitä, miten teatterikoulussa paheksuttiin lesbosuhdetta, joka ei opettajien mielestä sopinut mitenkään tulevalle näyttelijälle. On kuitenkin muistettava, että homoseksuaalisuus oli vasta hiljattain poistettu Suomen rikoslaista. Myös vasemmistolaisuus tuomitsi homoseksuaalisuuden, koska vallankumouksellisen piti olla kaikessa uuden ihmisen esikuvana.
Saision jälkeen luin toista tuoreeltaan lukematta jäänyttä romaania, Juha Seppälän Ei kenenkään maata (2006) ja huomasin ihmeekseni että piippua polttava heteromies kuvaa seksuaalisuutta paljon elävämmin ja rohkeammin kuin Seta-aktiivina tunnettu lesbonainen:
”Siinä vaiheessa olisin vielä voinut palauttaa avioliittoni onnen tekemällä juuri niin kuin olisin halunnut: kiskomalla Liisan lieden ääreltä sänkyyn, asettumalla hakareisin hänen päälleen ja imettämällä hänelle paisunutta miehuuttani, nuolemalla tuon keski-ikäisen naisen karvaisen vaon paisuneita huulia ja nipukkaa niiden välissä.”
Jos himoa ja sen tyydyttämistä kuvailisi homo tai sadomasokisti, kirja pitäisi julkaista salanimellä. Kun Matti Mäkelä kirjoitti Rakkausromaaninsa (2006), hänen oli pakko naamioida se pamfletiksi, jossa sadomasokismista tehdään yhteiskunnallisesti vaarallinen synti.
Voiko siis toivoa lukevansa joskus suomalaisen kaunokirjallisen teoksen seksuaalivähemmistöistä, joka ei olisi pelkkä salanimellä julkaistu eroottinen romaani?

Piiskanpalvojien tervehdys

Blogin uudistaminen on venähtänyt sen vuoksi, että suojasää on vaikuttanut ihmeen kiihottavasti Kreivittären ja rengin seksielämään. Kaksi peräkkäistä sessiota ovat jättäneet kauniita jälkiä ja ihania tuntemuksia niin kehoon kuin mieleenkin. Ensimmäistä kertaa kokeilimme lääkärileikkiä, mutta se ei oikein onnistunut, vaikka valmistelut olivat hyvin harkittuja. Kreivittären puku oli niin häikäisevä, että kurja renki ei muistanut/jaksanut ottaa kuvia. Session tuloksena oli myös uusi tieto: anaalifistausta ei voi harjoittaa donna/sub –asetelmassa. Siihen tarvitaan niin paljon hellyyttä, että fistauksen vastaanottavan osapuolen kannattaa olla Domin roolissa, ja subin toteltava kaikkia käskyjä eikä missään tapauksessa toisin päin. Niinpä ankaran lääkärin suorittama pyllyn ”tutkimus” piti keskeyttää ja rangaista tottelematonta potilasta perinteisin keinoin.
Vastapalvelukseksi Kreivitär sai seuraavana päivänä kunnon löylytyksen, jota se niin kauan oli kerjännyt. Kuvia ympäripiiskatuista reisistä olemme kuitenkin julkaisseet jo ennenkin, niin että niistä tuskin on lukijalle paljon iloa. Se vain on meidän juttu: Kreivitär rakastaa polttavaa tunnetta reisissä session jälkeen, ja renki rakastaa ihailla ja hyväillä omin käsin tuottamia ruhjeita. Sen sijaan laitamme tähän kuvan naruleikistä ja pyydämme nyt lukijoita arvioimaan, onko tällainen kuva sopimaton kunnialliseen ja siveelliseen BDSM-blogiin.
Jatkossa on tarkoitus käsitellä myös muita asioita BDSM:n lisäksi, koska ei meidän elämä kulu pelkästään makuhuoneessa. Tekisi mieli jo nyt kommentoida kuskien lakkoa, mutta jätetään se lehtien yleisöosastojen tehtäväksi. Kalevalan päiväkin on jo ohi, niin että jätetään tällä kertaa myös järkeilyt suomalaisesta perinnekulttuurista. Mutta kulttuurilla ja eritoten kirjallisuudella (eikä pelkästään eroottisella) tulee olemaan tässä blogissa oma osuutensa. Toivottavasti se ei karkota rakkaita lukijoitamme. Yleensä kaikki kritiikki on tervetullutta, koska joka tapauksessa kirjoitamme tätä ihmisille, vaikka perverssi ekshibitionistinen nautinto olikin kaiken alku.

Tyyliä etsimässä

Me ollaan ilmeisesti huonoja pervoja, kun ei tässäkään asiassa mahduta muotteihin. Samaa on Dramaqueenitiskin valittanut.
Alan ihmisillä näyttää olevan kaikenlaisia kontakteja ja kokemuksia nykyisenkin suhteen ulkopuolella. Meillä on ongelmana se, että olemme kumpikin ensimmäistä kertaa oikeassa bdsm-suhteessa. Kaikki jutut pitää oppia kantapään kautta, eikä se koske ainoastaan teknologiaa vaan myös ideologiaa. Se että ostamme vääränlaisia köysiä tai piiskaamisen tekniikkaa joutuu hamuilemaan, on pieni juttu sen rinnalla, kun joutuu miettimään alistumisen filosofiaa ja sen soveltamista arkielämään. Juuri käyttäytymismallien haparointi tuntuu vaikeimmalta.
Toisaalta mikään yhteisöllisyys ei kovin paljon kiinnosta. Jostain syystä kuitenkin tekee mieli kirjoittaa tätä blogia, jakaa kuvia. Ilmeisesti tarvitsemme tätä jonkinlaisena työkaluna epämääräisten halujemme tiedostamiseen. Mutta saattaa olla, että taka-alalla piilee ajatus: jospa tämä meidän kirjoittelu auttaa jotakuta samanhenkistä ihmistä pääsemään omista estoista ja lukoista, ja silloinhan meitä on hieman enemmän!
Alkuun olimme hirveän innostuneita ja menimme kaikenlaisille yhteisösivustoille, mutta se väki, joka siellä tuli vastaan, ei paljon motivoinut. Syynä on varmaan se, että meidän suhteemme perustana on rakkaus, ei harrastus. Emme kumpikaan voi kuvitella, että tekisimme jotain tällaista jonkun vieraan ihmisen kanssa.
Tämä blogi on ainoa kontaktimme maailmaan bdsm-ominaisuudessa. Yksinäiseltähän se tuntuu, mutta ne harvat blogit, joita seuraamme, antavat kuitenkin jonkinlaista lohtua: on maailmassa muitakin samalla tai lähes samalla tavalla tuntevia ja ajattelevia. Tuskin me muuta kaipaammekaan. Mutta joistakin bloggaajista on tullut kuin läheisiä ihmisiä, ja tuntuu joskus surulliselta ettemme koskaan tapaa heitä. Sängyssä saatamme joskus jopa fantasioida jostakin bloggarista: kunpa (tai pikemminkin jospa) hän olisi nyt täällä kanssamme.
Iloitsemme kuin lapset, kun huomaamme, että meitä joskus luetaan. Usein Renki huutaa Kreivittärelle keittiöön: ”Hei, tule katsomaan, H. on laittanut meille kommentin! D. on kirjoittanut uuden postauksen juuri siitä mistä eilen puhuttiin!”
Kirjoittamisen idea tuntuu jotenkin karkaavan, ja seuraavaksi onkin vuorossa blogin uudistaminen, joka tarkoittaa varmaan aihepiirin laajentamista, uutta ilmettä ja ilmeisesti uutta nimeä. Haluamme myös kysyä lukijoilta, haluavatko he nähdä tässä ronskimpiakin kuvia? niitä kyllä olisi, mutta jostain syystä emme vain ole kehdanneet julkaista kuvia, joissa näkyy esim. sukupuolielimet.
Voiko kukaan neuvoa miten voi muuttaa blogin nimeä niin, että se löytyisi samalta paikalta ja säilyisi lukijoiden suosikkilistoilla? Blogi jää siis remonttipaussille, nähdään toivottavasti pian uudistuneessa budoaarissa!

Klassikot seksin asialla

Ostin äskettäin kirja-alesta Otavan kustantaman Erotica-opuksen, jossa käydään läpi eroottisen (pornografisen) kirjallisuuden historiaa antiikista nykypäivään. Tieto avartaa, tuntemattomiakin nimiä tuli runsaasti esille, paljon myös sellaista, minkä haluaisin ehdottomasti lukea.
Sitä paitsi jotenkin lohdutti se tieto, että koska pornoa on tehty niin kirjallisuudessa kuin kuvataiteessakin tuhansia vuosia, se ei voi olla vääränlainen taidesuuntaus.
Hauskinta oli kuitenkin huomata, miten monet ihan kunniallisina klassikkoina pidetyt kirjailijat kirjoittivat kuolemattomien mestariteostensa lomassa silkkaa pornoa, enkä usko että ainoastaan palkkion toivossa. Ainoa täysipäiväinen pornografi, joka on saanut vakavan kirjailijan tunnustuksen, on tietenkin Henry Miller.
Uskoakseni suuret kirjailijat kirjoittivat pornoa muiden töittensä lomassa joko rakastuneina tai suuressa puutteessa, siis niissä tiloissa joissa ihminen ei pysty ajattelemaan muuta kuin seksiä. Se onkin ihan luonnollista: jos seksi vie kaikki ajatukset, kannattaa hyödyntää sitä myös luovassa työssä.
Sellaisia olivat vain muutamia mainitakseni Suomen kansa vanhoissa runoissaan, Apollinaire, Balzac, Linnankoski, Alberto Moravia, Oscar Wilde ja muut tunnetut nimet. Mutta kaiken huippu oli sittenkin itävaltalainen Felix Salten, jonka lastenkirja Bambi tunnetaan maailmanlaajuisesti Disneyn piirretyn ansiosta. Lieneekö siinä jotain salaista ironiaa, että Salten antoi kauriinvasalle sellaisen nimen?

Uusi hullutus vaiko paluu järkeen?

Sofi Oksasen tämänpäiväisessä kolumnissa kerrottiin uudesta muoti-ilmiöstä, burleskista. Nelosen äskeisen burleski-dokumentin perusteella voi todeta, että ilmiö on kerrassaan mahtava. Pakko päästä katsomaan livenä! (Vielä mahtavampaa olisi tietenkin osallistua.)
Oksasen jutusta sain mm. tietää, että

Like julkaisi äskettäin Michelle Baldwinin
kirjan Burleskin paluu, jossa esitetään toivomus siitä, että myönteisempi
suhtautuminen erilaisiin vartalotyyppeihin leviäisi burleskilavoilta mediaan.
Laji tarjoaa mahdollisuuden muuttaa rajoja ja vaikuttaa siihen, mitä lavalla
nähdään ja halutaan nähdä.

Erilaisten vartaloiden hyväksyminen tuntuu nykyaikana melkein vallankumoukselliselta idealta. Ehkä eri vartaloiden myötä suuri yleisö oppii hyväksymään myös erilaisia ja eroavia seksuaalisia koodeja ja tottumuksia. Se mikä voi olla hauskaa, ei enää voi olla inhottavaa. Vai voiko?

Rengin uudet vaatteet

Uudet lelut tuovat uusia ongelmia. Rengille ostettiin valjaat, joista hän oli hyvin iloinen. Niiden sovittaminen tuntui ihanan kiihottavalta, mutta osoittautui taas kerran ettei mikään kaupasta ostettu voi olla täydellinen. Valjaita jouduttiin tuunaamaan kaapista löytyneillä lisäosilla, koska rannekahleita ei muuten voinut kiinnittää, ja tarvittavan tiukkuuden saavuttamiseksi joutui niskasta kiristämään turhan lujaa. Vihdoin laitteen omat ja lelulaatikosta löytyneet nahkaremmit puristivat napakasti, ja Renki haaveili jo koiranpannasta ja tietenkin piiskasta. Mutta miten olla – kun uuden kapistuksen sisäänajo alkoi, Kreivitär suhtautuikin valjastettuun Renkiin aivan eri tavalla. Hän nimittäin näki Rengissä jonkinlaisen orjavartijan ja polvistui tämän eteen nöyränä ja käskyjä odottavana. Mikä hämmennys! Eihän nyt molemmat voi olla yht’aikaa alistuvia, jonkun täytyy hallita. Siinäpä pulma! Pienen lämmittelyn jälkeen Kreivitär suostui kuitenkin ruoskimaan Rengin, mutta teki sen jotenkin vastahakoisesti, ja tunnelma latistui jopa niin pahasti, että sessio jäi kesken. Voi tätä switch-pariskunnan onnetonta elämää!

Pornoa kansalle!

Keskustelu feministipornosta jatkuu Seksualistin päiväkirjassa:

Feministiset pornokriitikot unohtavat usein sen tosiseikan, että lukuisat miehet ja naiset pitävät nimenomaan niistä asetelmista, joita peruspornossa näytetään. Jopa ns. exploitaatiopornolla on runsaasti naiskatsojia. Esimerkiksi Rocco Siffredi on tehnyt pornoelokuvia vierailuistaan faniensa luona eri maissa. Naiset ovat jopa jonottaneet pääsyä hänen puheillensa ja kuvattavaksi.

Mikähän tässä nyt oikein mättää? Vaikuttaa siltä, että todellinen suhtautuminen pornoon on vallan muuta kuin feministit sen esittää. Todellakin, kaikki tuntemani naiset katselivat ihan tavallista "valtavirtapornoa" kuka vähemmän kuka enemmän tippaakaan kauhistelematta. Jotkut jopa innokkaammin kuin itse katselen (koska pidän sittenkin hiema erikoisemmasta kuvastosta). Naisten ei vain saisi sitä julkisesti tunnustaa. Ja mitähän se naisille suunnattu porno sitten olisi? Eikö muka miehetkin haluaisi mielellään katsella sellaista pornoa, jossa nainen nauttii? Miehetkin varmaan haluaisi nähdä päättömien kullinkantotelineiden sijaan monipuolisempia suorituksia, ei pelkkää pumppaamista. Itse pidän eniten amatööripornosta, jossa ihmiset nauttii toisistaan aidosti, jossa ruumiit ovat luonnollisen muotoisia kaikkine pikku puutteineen, ja jossa molemmat osapuolet ovat tasapainoisesti kuvassa. Onko se sitten feministista pornoa?

Kliininen panoporno on todellakin tylsää, ja olisi hienoa jos siihen tulisi enemmän tunnetta ja ehkä jopa taidetta. Mutta ei se ratkea sillä, että feministit ryhtyvät pornoa tekemään, vaan sillä, että porno vapautuu kieroutuneiden runkkarien kulutustavaran leimasta.
Ihmiset ovat tuottaneet ja kuluttaneet pornoa vuosituhansia, ja se varmaan riittä todisteeksi siitä, että kaikki me tarvitsemme pornoa vähintään määrittääkseen oman seksuaalisuutemme rajoja.

Oikeus pornoon

Dirty Diariesin manifesti

1. Olemme kauniita sellaisina kuin olemme
Hittoon sairaat kauneusihanteet! Syvä itseinho vangitsee suuren osan naisten energiasta ja luovuudesta. Energiasta, jota voisimme käyttää seksuaalisuutemme tutkimiseen, energiasta, jonka nyt käytämme kosmetiikkaan ja dieetteihin. Älä anna kaupallisten voimien hallita halujasi ja tarpeitasi

2. Taistele oikeudestasi olla himokas
Miesten seksuaalisuus nähdään kyltymättömänä luonnonvoimana, jonka on pakko saada tyydytys siinä, missä naisten seksuaalisuus hyväksytään ainoastaan silloin kun se alistuu miehen tarpeisiin. Ole himokas omilla ehdoillasi.

3. Hyvä tyttö on paha tyttö
Olemme kyllästyneitä siihen kulttuuriseen kliseeseen, että seksuaalisesti aktiivinen nainen on joko hullu tai lesbo ja näin ollen hullu. Tahdomme nähdä ja tehdä elokuvia, joissa Betty Bluen, Ofelian ja Thelman ja Loiusen ei tarvitse kuolla lopussa.

4. Tuhotaan kapitalismi ja patriarkaalisuus
Pornoteollisuus on seksististä, koska elämme kapitalistisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Se tekee tuottoa ihmisten halulla ja naisia riistetään tässä prosessissa. Taistellaksesi seksististä pornoa vastaan, sinun tulee tuhota kapitalismi ja patriarkaalisuus.

5. Ole juuri niin tuhma kuin haluat olla
Nauti, ota ohjat omiin käsiisi tai antaudu. Sano EI kun tahdot, pysty sanomaan KYLLÄ kun ITSE tahdot.

6. Laillinen ja ilmainen abortti on ihmisoikeus
Kaikilla on oikeus omaan ruumiiseensa. Miljoonat naiset kärsivät ei-toivotuista raskauksista ja kuolevat laittomiin abortteihin vuosittain. Vittuun moraalinen oikeus saarnata raskaudenehkäisyä ja seksivalistusta vastaan.

7. Taistele todellista vihollista vastaan
Sensuuri ei vapauta seksuaalisuutta. On mahdotonta muuttaa kuvaa naisten seksuaalisuudesta, jos seksuaaliset kuvat itsessään ovat tabu. Älä hyökkää seksuaalisuuttaan esitteleviä naisia vastaan. Hyökkää seksismiä vastaan, sillä se pyrkii hallitsemaan seksuaalisuuttamme.

8. Ole queer
Eroottisen kuvaston vastustajista suuri osa on homofobisia ja etenkin transfobisia. Emme usko sukupuolten väliseen taisteluun, vaan taisteluun sukupuolia vastaan. Identifioidu mihin tahansa sukupuoleen ja harrasta seksiä kenen tahansa kanssa. Seksuaalisuus on moninaista.

9. Suojaudu
"I'm not saying go out and do it, but if you do, strap it up before you smack it up." (Missy Elliot)

10. Tee Se Itse
Eroottinen kuvasto on hyvä asia ja me tarvitsemme sitä. Me todella uskomme, että on mahdollista luoda vaihtoehto valtavirran pornoteollisuudelle tekemällä seksikkäitä videoita, joista itse pidämme.

Voiman juttu läytyy täältä

Fetissien maailmassa

Olemme varmasti kaikki jonkin sortin fetisisteja. Rupesin huvikseni miettimään, millainen fetisisti itse olen. Tulinkin siihen tulokseen, että taidan olla totaalinen fetisisti, eli on helpompi luetella ne jutut, jotka eivät ole fetissejäni.
En ymmärrä ihmisiä, jotka valitsevat fetissikseen jonkun yhden asian. Mitä tarkoittaa jalka-, nahka- tai kenkäfetisismi? Rakastan nahkaa, pukeudun mielelläni naisten alusvaatteisiin (varsinkin jos minua siitä rangaistaan), nuuskin Kreivittäreni käytettyjä pikkuhousuja ja kenkiä, vapisen kosketellessani ruoskia, kiihotun kaivellessani lelulaatikkoamme, katselen himokkaana nettiseksikauppojen valikoimia, jumaloin Kreivittäreni peräaukkoa ja varpaita, pidän hänen virtsansa mausta, nautin kivusta, sidottuna olemisesta, nipistimistä ja painoista, olen hulluna fistaukseen jne. jne. Rakastan seisoskella rakkaani kanssa teatterin kahviossa ja katsella häntä ikään kuin ulkopuolisena, voin tyytyä pelkkään halaukseen ja hellään suudelmaan, tuttu hajuvesi saattaa kiihottaa minua yhtä paljon kuin strap on.
Eräs lempifetisseistäni, kuminen anaalitappi on viime aikoina ruvennut pettämään yhä useammin. Koska sen ulkopuolelle jäävä levennys on samaa pehmeää kumia, tappi luiskahtaa session aikana sisään kokonaan, ja sitä on todella vaikea kaivaa pois. Olenkin ajatellut uuden hankkimista, mutta en oikein tiedä mikä malli sopisi venytettyyn peräaukkooni paremmin.