Töitä on paiskittu ja opiskeltu ahkerasti. BDSM:n hienouksien miettimiseen ja analysoimiseen ei ole piisannut älyllistä kapasitettia.Mikään ei pysy ennallaan, pervoilukin siirtyy taka-alalle, kun elämäntilanne niin vaatii.
Sessiot harvenee, mutta käyvät aina vain rajuimmiksi. Kreivitär on vihdoinkin löytänyt roolinsa eikä halua enää piiskaa omalle iholleen. Sääli, koska renki niin rakasti Kreivittären piiskattuja reisiä. Mutta eipäs jupista: saahan nyt renki ainakin reilua ja kovaa kyytiä. Lateksi, tuorekelmu, muovipussi, teippi ja puolenkymmentä erilaista lyömäasetta - siinä onnistuneen ja romanttisen illan helppo resepti.
On jotenkin jopa huvittavaa ajatella, että parissa vuodessa kinkyilystä on tullut rutiinia. Ei siinä enää jaksa mitään sen ihmeellisempää nähdä, miettii lähinnä oikeita välineitä ja niiden käyttöyhdistelmiä. Sellaiseen johtopäätökseen on päädytty ettei sadomasokismi kokeilemalla lopu, niin kuin ei työ tekemälä, itikat tappamalla eikä viina juomalla.
Tekstit
