torstai 30. heinäkuuta 2009

Perinteista sadomasokismia?

Ihminen rakastaa kipua, ainakin suomalainen. Vastominen ja hieronta on hyväksyttyjä BDSM-muotoja. Amerikkalaiset ovat aina ihmetelleet suomalaisten sadomasikismia saunassa: sadan asten kuumudessa alastomat ihmiset piiskaavat itseään varpukimpuilla. Hieronta ei ole sen hellempää: ihminen nauttii kivusta. Mutta jostain syystä, jos samaa tekee piiskalla tai muilla välineillä, sen on enemmistön mielestä pervoilua. Aika kummallista vai onko? Ennenvanhaiset ruumiilliset rangaistukset vapauttivat ihmisen syyllisyydestä. Emmekö tee samaa, silloin kun tunnustamme kumppanillemme syntejämme ja saamme kunnon piiskauksen? Sen jälkeen olemme vapaita, voimme nauttia elämästä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Fistauksen poetiikkaa

Kaiken elämässä joutuu joskus kokemaan ensimmäisen kerran. Yleensä ensimmäinen kokemus jää muistiin pitkäksi aikaa, joskus ainiaaksi. Kaikki ne kokemukset, tiedot, tunteet, joita kasvatan Renkini kanssa, ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Äärettömän arvokasta suhteessamme on se, että Renkini antaa minulle täydellisen luottamuksensa. Ainutlaatuista taas on se, että saan opetella ja tutkia himokkaasti, iloisesti ja rakkaudella kaikkea uutta, mitä en ole ikinä kokenut.

Kun ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä anaalifistausta Rengilleni (vai Isännälleni?), en tuntenut alkuunkaan mitään vastenmielisyyttä. Pikemminkin liikutuin ja tunsin pohjatonta hellyyttä tuota luottavaisena aukeavaa koloa kohtaan. Varovasti, ensin yhdellä, sitten kahdella, kolmella, neljällä sormella työnnyin Renkini peräaukkoon. Runsaan liukuvoiteen lätinä ja maiskutus kuulosti niin herkulliselta, että hetkeksi kuvittelin ruokkivani kädellä nälkäistä lasta. Mutta ruokahalu tulee kuten tunnettua syödessä: kyltymätön suu aukesi yhä suuremmaksi, ja koko käteni liukui sisään. Tuo näky sai minut haltioihinsa. Olin riemastunut nähdessäni sen himon, joka heräsi Renkini toisessa päässä: hänen kovettunut siittimensä todisti, että ensimmäinen kokeilu ei ollut ainakaan täysin epäonnistunut. Nähdessäni miten kulli vuodattaa runsaita kyyneleitä en voinut olla nuolematta niitä suihini.
Halusin nähdä kuinka syvä on omin käsin avaamani kaivo. Kummankin käden neljällä sormella levitin aukkoa, kurkistin sisään ja näin kaivon pohjalla kiiltelevän nesteen. Himoitsin sitä lähdettä niin paljon että painoin huuleni kaivon suulle ja työnsin kieleni sisään.
Nöyryytinkö vai palvelin? Olinko Kreivitär vai kuuliainen palvelustyttö? Väliäkö sillä. Se oli rakkautta.

K.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Sidontaa ruudun edessä

Kolmisen viikkoa vielä joudun harjoittelemaan yksin. Onneksi netti antaa mahdollisuudet virtuaaliseksiin. Ilman sitä olisimme pulassa. Köysien sitominen yksin on aika vaikeaa, mutta siinä voi opetella joitakin perusjuttuja. Parin kolmen tunnin kestäneen sidonnan jälki on aika makea. Tuntui hyvältä olla köysissä, liikkua, istua, nousta, mennä parvekkeelle tupakalle ja kuvitella että joku katselee vastapäisestä talosta kiikareilla.
Kiihottavinta kuitenkin oli uneksia siitä, että Kreivittäreni näkee kaiken ja hymyilee tyytyväisenä heikauttaen piiskaa kädessään. Tietyllä tavalla hän olikin huoneessa, koska tiesi mitä tein ja sai kuvia reaaliajassa. Esitin hänelle komean runkkausshown, ja hänkin masturboi siellä jossain linjojen toisessa päässä. Tuntuu joskus siltä, että olemme täysin seonneet, kaksi aikuista ihmistä. Emme ajattele paljon muuta kuin seksiä, mutta kukaan satunnainen tyydyttäjä ei tule mieleenkään. Ajattelin tässä entisiä - ei sytytä. Nuuskin Kreivittäreni kenkiä, sovittelen hänen sukkiaan, nukun hänen yöpaitansa tyynyllä. Kun masturboin, teen sitä hänelle, olen todellisessa yhteydessä häneen. Olen opetellut piiskaamaan itseäni, se onnistuu paremmin kuin sitominen. Kun suljen silmäni, näen piiskan hänen kädessään, jokainen isku on hänen kosketuksensa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Noviisikreivittären tunnustuksia

Kiitän Renkiä ahkerasta blogin päivittämisestä. Itse en ole koskaan blogia pitänyt, nyt tämäkin taito pitänee opetella.
Nyt kun olemme taas erossa, elän uudelleen läpi kaikkea sitä uutta, mitä olin Renkini kanssa kokenut ensimmäistä kertaa. Ennen tuollaiset tunteiden ilmaisumuodot, kuten piiskaus ja sidonta, synnyttivät minussa vain kielteisiä reaktioita. Siitä on kiittäminen mediaa ja toimintaleffoja, joissa sadomasokismiin taipuvainen henkilö on ehdottomasti crazy tai maanikko. Siksi myös uuden kumppanini ehdotus leikkiä julmaa Kreivitärtä ja nöyrää Renkiä herätti alkuun epäluuloa.
Rauhoituin kun tajusin, että saan olla leikissä dominoiva osapuoli, saan kontrolloida täysin tilannetta eikä siis minulle satu mitään ikävää. Oli äärettömän kiehtovaa sovitella julman Kreivittären roolia. Kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä. Ensinnäkin en ollut ikinä lyönyt ketään, ja siksi tarkkailin jännittyneenä uusia tuntemuksia ja tunteita, joista suurin ja tärkein oli edessäni avuttomana makaavaan ihmiseen kohdistuvan vallan tunne.
Toiseksi en oikein ymmärtänyt miten voi nauttia kivusta. Tuntui uskomattomalta, kun näin omin silmin Rengin mahtavan erektion, joka vain vahvistui hartioihin, selkään, pakaroihin ja reisiin satelevista piiskan iskuista. Näkemäni tuntui niin fantastiselta, että halusin itsekin tutkia tuota terra incognitaa.
Lapsena sain usein tällejä luokkatovereiltani, kun jouduttiin selvittelemään välejä. Muistin, että pidin lyönnin jälkimausta, siitä kipeän paikan laantuvasta jomotuksesta. Nuo tappelut ovatkin lapsuuteni kiihottavimpia muistoja.
Pyysin Renkiäni koskettamaan pakaroitani ja reisiäni piiskalla, ja sitten rohkaisin häntä ensimmäiseen varovaiseen sivallukseen. Ensi kerralla kontrolloin piiskausta täysin, Renki vain palveli minua. Sanoin hänelle mihin sai lyödä ja millä voimalla, johdatin piiskaajan kättä, pidin taukoja ja kuuntelin ruumistani. Paussien aikana tunsin mieletöntä nautintoa juuri siitä iskujen jälkimausta, jota voi verrata vain hyvän viinin pitkään jälkimakuun. Kroppani aukesi kukkaan, iho peittyi punaisilla kuvioilla ja sisältä ruumis paloi himosta jokaisen piiskan kosketuksen jälkeen.
Tunne oli uutta, jännittävää. Ruumiin muisti piiskaamisen jälkeen kertoi vielä pitkään rakkaudesta, himosta ja luottamuksesta.

Kokematon Kreivitär

tiistai 14. heinäkuuta 2009

BDSM ja nimettömyys

Draamakuningatar kirjoittaa viimeisessä postauksessaan bdsm-harrastajan anonymiteetistä, johon yhteiskunnallinen moraali (?) ja normikäsitykset meidät pakottaa. Hän pohtii sitä, miten tietynlainen netissä julkaistu materiaali voi jossakin vaiheessa vaikuttaa kertojan elämään.
Kokeilijatkin ovat pohtineet samaa asiaa, mutta ehkä juuri toiselta kantilta. Eikö olekin niin että juuri tämä nimettömyys tekee alan harrastajista kasvottomia pervoja, vaikka jokaisen maskin takana on oikea elävä ihminen tunteineen ja elämineen. Tuollainen pakollinen salailu tuntuu melkein loukkaavalta, koska emme koe tekevämme mitään häpeällistä, emme halua olla kasvottomia pervoja.
Kehitys on kuitenkin myönteistä vaikka hidastakin: homona saa jo esiintyä julkisesti eikä se estä edes poliittista uraa. Tietyt seksuaaliset poikkeavuudet ovat myös jossain määrin sallittuja taiteilijoille (esim. Sofi Oksanen, Matti Mäkelä), mutta yleinen mielipide on kuitenkin se, että piiskaa rakastava toimitusjohtaja tai poliisi on jotenkin epäluotettava.
Kaikki tämä nostattaa kapinaa mielessämme, haluamme olla ylpeitä omasta rakkaudestamme. Tekisi kovasti mieli kirjoittaa omalla nimellä, kertoa muistakin asioista kuin seksistä: työstä, elämästä, arjesta. Silti pelkään, samoin kuin Draamakuningatar.
Kirjoitan kolmea blogia kahdella kielellä, ja siinä joutuu pakostakin miettimään mihin mikäkin juttu sopii. Nyt on kaksi muuta blogia täysin kesannolla: en keksi mitään järkevää kirjoitettavaa, kun pää on täynnä tätä uutta rakkautta, sen ihmeellisen puutarhan loputtomasti polveutuvia polkuja (J.Borges :). Helpointa ja ehdottomasti hedelmällisintä olisi tässä vaiheessa yhdistää blogit, kirjoittaa kaikki polut yhteen solmuun, tarkastella elämää kokonaisuutena eikä vain erillisinä alueina, mutta rohkeus ei riitä siihen. Koittaako se päivä?
Olemme kuin jonkinlaisia pikkurikollisia, joiden on peitettävä kasvonsa. Vituttaa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Roolinvaihto

Ei ole helppoa switch-pariskunnan elämä! Miten paljon yksinkertaisempaa olisi olla pelkkä sub tai dom.
Viikko sitten leikimme Kreivittären kanssa koiraa, Renki kulki koko päivän kaulapannassa, odotti kuuliaisena talutushihnasta sidottuna milloin mihinkin, nuoli emäntänsä varpaita, söi kädestä, nuoli emännän pillun virtsaamisen jälkeen. Päivä kului varsinaisen session odotuksessa, ja kun sen aika vihdoin koitti, kreivitär ei voinutkaan roskia lemmikkiään. "En voi lyödä koiraa", hän sanoi nöyränä ja pyysi rangaistusta itselleen.

Sessio oli pakko kääntää toisin päin. Se ei ollut kovinkaan helppoa päivän jatkuneen talutuksen jälkeen, mutta kyllä se jostain vain löytyi, se toinen puoli. Kreivitär ei ollutkaan enää aito, hän oli vain teatterikoulun opiskelija, joka ei pärjännyt roolissaan. Professorilla oli täysi valta opettaa, ja tulos näkyy kuvassa, joka oli vihdoin valittu julkaistavaksi.

Vessanlattia osoittautui paremmaksi alustaksi kuin pehmeä sänky - niin piiskauksessa kuin kumaamisessakin. Sen kylmä harmaansininen pinta tekee iskut aidommiksi ja alistumisen täydellisemmäksi. Tummennetut kuvat taas tuovat aiheeseen enemmän tunnetta.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Taas yksin

Kreivitär on lähtenyt. Rengin mielentilaa kuvaa ehkä parhaiten julkaistava otos: nöyränä vessan sinisellä lattialla, valmiina kaikkeen, piiskattuna, virtsanorot polttamassa haavoja. Sattuu, rakkaus on julmaa. Kun sitä maistaa, sitä haluaa joka hetki ja vieroitusoireet ovat todella kauheita.
Muistoksi yhetisestä lomasta on jäänyt kyllä muitakin kuvia, mutta ne ovat nyt sensuurissa, joten niiden julkaisemista joutuu odottamaan. Voin tässä vaiheessa paljastaa vain sen, että Kreivitär halusi kunnon piiskauksen ennen lähtöään, ja kuviot ovat todella herkullisia. Mutta se naisten turhamaisuus, jota ei kuulemma saa piiskallakaan häivytettyä... Eli siis nyt katsellaan kriittisinä läskejä ja valitaan sitten edustavampi kuva.
Korsettisidonta jäi tekemättä, ehkä sitten syksymmällä onnistuu, kun ollaan muuttaneet yhteen.
PS. (Kuuma virtsa piiskan tuoreille jäljille on kyllä kokeilemisen arvoista!)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Ensimmäinen sidonta

Vihdoinkin ensimmäinen sidonta! Tulos ei ole suinkaan mestariluokkaa, mutta olimme silti hyvin tyytyväisiä siihen, että voitimme ensimmäiset vaikeudet 20 metriä pitkän köyden kanssa. Luulimme sitä hirmu pitkäksi, mutta se ei edes riittänyt kaikkiin kuvioihin, joita suunnittelimme. Kreivitär on aika pulska rouva, kuten kuvastakin näkee, ja köyttä meni enemmän kuin arvelimme. Ehkä alkuperäinen idea tehdä sidonta kaksinkertaisella köydellä ei ollut kovin fiksu, olisi varmaan riittänyt yksinkertainenkin, kun näyttää olevan ihan tarpeeksi paksu. Kreivitär ei meinannut antaa lupaa kuvan julkaisemiseen, ja jouduin koko päivän todistelemaan, etää hänen sulot ovat erittäin eroottisia ja kerrassaan syötäviä. Voiko bdsm:ssäkin olla turhamainen? Nyt on seuraavaksi kokeiltava sellaista narukorsettia, joka puristaisi tiukasti vyötäröä, ja sitten taiteiltava köydestä eräänlaiset shortsit, jollaiset näimme eräällä sidontasivustolla.
Katselimme tänään suuret määrät amatööripornoa, ja kun Kreivittäreni sai nähdä netissä monia häntä huomattavasti rehevämpiä naishenkilöitä, lupa kuvan julkaisemiseen oli saatu. Itse pidän todella paljon hänen ruumiistaan, puristelen ja hyväilen sitä yhtä innokkaasti kuin piiskaankin. Kasvatuksellisissa tarkoituksissa Kreivittäreni kuitenkin rangaisi minua aika rajusti, sain kärsiä jääräpäisyydestäni jaloista koukkuun kahlittuna ja anaalitappi siellä mihin se kuuluu. Kun sen lisäksi tuli vielä piiskaa ja pyykkipoikia palleihin, olin session loppuun mennessä niin nöyrä, että suostuin jopa katsomaan telkkarista Mäntyharjun laulukilpailun finaalia. Kunnon kuritus tekee ihmeitä, ja olo on niin onnellisen autuas, kun piiskan iskut tuntuvat pakaroissa vieläkin polttavina aaltoina.
Kreivitär saanee nautiskella samoista iloista huomenna, hän odottaakin kärsimättömänä uusia kukkakuvioita ihanaan pyllyynsä.