Ongelmia pervoilussa

Roolit ovat tässä valtakunnassa menneet aivan sekaisin. Kreivitär ei kun loikoilee ja nauttii piiskasta ja sitomisesta, mutta renki parka joutuu sitten itse tuottamaan itselleen niin kaipaamaansa kipua. Tässä tuleekin jo mieleen aivan sopimattomia ajatuksia, kuten yhteisen kurittajan hankkiminen. Kun kumpikin haluaa kipua ja alistumista, niin kukapa sitten dominoi?
Eilisessä sessiossa Kreivitär jopa pitkästyi, kun hän halusi sitomisen ja piiskaamisen lisäksi myös rahvaanomaista yhdyntää, ja vieläpä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. No, eihän renki nyt joka paikkaan ehdi! Pitääkö Kreivittärellä olla erillinen nussija tai piiskaaja? Rengin on tunnustettava, että vaikka edellisessä elämässä hänellä olikin kokemusta kolmestaan leikkimisestä, ei hän nyt tässä suhteessa ole kovinkaan halukas jakamaan Kreivittärensä valkoista lihaa kenenkään kanssa. Jos kuitenkin leikkisi ajatuksella eräänlaisesta piiskapalvelijasta, niin kumpaan sukupuoleen sen pitäisi kuulua?
On myönnettävä, että ajatus kolmannesta henkilöstä piiskaamassa ja kurittamassa meitä kyyhkyläisiä sillä aikaa kun olemme keskittyneet vain hellimään ja nussimaan toisiamme, tuntuu kiihottavalta. Mutta tuo kuulostaa todelliselta pervoilulta, ja mehän ollaan kunniallinen pariskunta, jolle ei tuollainen sovi mitenkään.
Se mikä alkuun tuntui niin helpolta ja itsestään selvältä, alkaakin olla kimurantimpaa, ja homma vaatii ainaista opettelua ja kehittymistä. Rengin nahka on niin parkkiintunut, että Kreivitär ei pysty tuottamaan siihen pysyviä jälkiä, joita renki niin kaipaa. Ilmeisesti lähitulevaisuudessa on siirryttävä järeämpiin käsittelymuotoihin.

Blogi vai elämä?

Kymmenentuhannen kävijämäärä ylittyi eilen. Pitikö tuota juhlia ja miten? Kommentteja on viimeaikoina tullut aika niukasti. Syyksi arvelen sitä, että onnellisen pariskunnan yhteiselon seuraaminen ei tunnu mielekkäältä. No, minkäs voi, kun elämä on kerrankin tarjonnut kahdelle ihmiselle sitä, mistä he ovat ain haaveilleet.
Vaimo (ent. Kreivitär) kävi tässä joku päivä sitten kotipuolessa ja huomautti palatessaan, että kaikki ihmisethän ovat samanlaisia kuin me: sukulaistyttö valitti poikaystävänsä haluavan joskus purra, ja naispuolisen kaverin aviomies pyysi vaimoltaan vieraan nähden potkua perseelleen, kun tämä vaati miestään poistumaan keittiöstä, missä naiset joivat viiniä.
Ihmiset kaipaavat tuntuvampia kosketuksia rakkailtaan, eikä siinä mitään ihmeteltävää ole. Se että Kreivitär pissasi eilen renkinsä suuhun ei liene sekään mikään erikoinen tapaus, ihmisethän käyttävät virtsaa parannuskeinona jne. Erikoiseksi sen tekee ainoastaan se, että toimenpide tapahtui sängyssä eikä yksikään pisara pudonnut lakanoille. Renki oli tosi hyvä nielemään kaikki.
Arkistossamme on satoja kuvia kaikenlaisista sessioista, mutta niiden julkaiseminen tuntuu sekin turhalta: kaikkihan sitä tekevät tai ainakin haluavat. Pitäisi ehkä laittaa kuvia vaikkapa Leikkikehään, mutta se tuntuu niin suurelta työltä, jonka palkka on mitätön: "kiva kuva!" - tapainen kommentti on paras palaute.
Vaimon ollessa reissussa laitoin makuuhuoneen seinään kunnon koukun, johon piiskattavan saa hyvin kiinni. Ei olla vielä kokeiltu, mutta suunnitelmia on kehitelty. Ruoskan ja kahden ratsupiiskan avulla syntyy varmaan kauniita kuvioita, meidän itsemme ihailtavaksi.

Apua nettipervoiluun tarvitaan!

Hei kaikki vakituiset lukijat ja vierailevat hengenveljet!
Olemme hankkineet uuden tietokoneen, jonka näyttö on tietenkin nykyisen muodin mukaisesti laajakuva. Sen seurauksena Kreivittäreni ei voi enää sietää katsella omia sidonta- ja piiskauskuviaan, koska hän on niissä yhtä leveä kuin pitkä.
Yhteisestä taideharrastuksestakaan (pornon katselemisesta iltaisin) ei meinaa tulla mitään, kun niin naurattaa.
Onko kellään aavistusta miten tämä värkki säädetään näyttämään kuvaa normaalikoossa?

Lemmentanssit

Tiina Pystysen näyttely Sinulle, rakkaudella! on pakko nähdä. Näyttelyn töistä koostuva kirjakin on varmaan ostettava, se on WSOY:n kustantama Lemmentanssit. Samassa Galleria Johan S:ssä on myös Porno-korunäyttely, joka varmaan sekin on hyvin mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen.

Pystysen eroottiset kuvat ovat niin tosia, niin elämänläheisiä ja -makuisia, että niistä tunnistaa joka kerta itsensä. Esim. 2000-luvun Decameronessa (WSOY 2007) oli hienoja Pystysen kuvarunoja (vaiko runokuvia?).

Odotan kärsimättömänä ensi torstaita, jolloin pääsen Helsinkiin.

Kreivitär kerjää ruhjeita

Naiset tunnetusti ovat taipuvaisempia sadismiin: yksikään tapaamani nainen ei kieltäytynyt käyttämästä piiskaa. Useita vuosia olinkin varma siitä, että s/m-suhteessa olisin aina sub, mutta Kreivittären myötä opin nauttimaan myös piiskan toisesta päästä. Switch-vaihe olikin päällä koko seurustelun ajan ja vaikutti luonnolliselta ja pysyvältä. Nyt on taas tapahtumassa muutoksia. Juttu onkin edennyt sillä tapaa, että nykyisin kiistelemme enemmän siitä, kumpi saa ruoskia, eli olemme varmaan jo dom+domma –pari. Huomaan nauttivani suunnattomasti, kun saan tuottaa kipua, käyttää valtaa ja nähdä tulokset: punaiset juovat ja mustelmat. Varsinkin nautin siitä ajatuksesta, että Kreivittäreni ei voisi tuollaisena riisuutua missään, tai jos riisuisi, niin joutuisi selittämään mustelmiaan. Onko tämä sitä merkitsemistä? Halua omistaa?
Kreivitär (joka näissä tilanteissa on tietenkin narttu) puolestaan nauttii alistumisesta yhä enemmän, hän suorastaan kerjää piiskaa ja on nykyisin sitä mieltä, että tutut välineet eivät enää riitä, pitäisi saada jotain rankempaa. Hän pyörii session jälkeen peilin edessä ja valittaa ettei tälläkään kertaa syntynyt todellisia ruhjeita, jotka pysyisivät edes muutaman päivän. Narttu haluaa olla pysyvästi merkitty.
Kuten varmaan monelle yhden alan harrastajalle käy, lopahti Kreivittären into tähän blogiin pian sen jälkeen kun muutimme yhteen. Tosiaankin – mitä tässä enää höpisemään ja ihmettelemään, kun pääsee tositoimiin päivittäin. Renki taas ei ole kiinnostustaan menettänyt ja lueskelee ahkerasti sielunveljien päiväkirjoja (joita ei valitettavasti kovin paljon suomen kielellä löydy).
Nyt kun pervoilumme alkaa pikkuhiljaa vakiintua ja löytää oikeat muotonsa, pitäisikin varmaan ruveta miettimään blogin nimen vaihtamista. Mutta löytävätkö blogin lukijat sen uudella nimellä?
Olisiko ehdotuksia?