perjantai 23. huhtikuuta 2010

Pyhyyden ainekset

Kirkko on kieltänyt jäseniltään lihallisen hurmoksen syntisenä asiana. Eroottinen ekstaasi ei kirkonisien mielestä lähennä ihmistä Jumalaan vaan Saatanaan.
Transsin tilassa ihminen on kuitenkin lähimpänä Jumalaa kuin järkevänä ja loogisena. Logiikka ei pure Jumalaan, järki ei Häntä ymmärrä. Monet aikaisemmat, "pakanalliset", uskonnot käyttivät transsia nimenomaan yhteyksissä jumaliin. Jos meiltä tällainen Jumalan palvonta on kielletty, niin ei ole ihme, että kirkot ammottavat tyhjyyttään.
Näistä ajatuksista tulikin mieleen, että bdsm-yhteisö saattaakin olla eräänlainen kirkkokunta, jossa lihalliset rituaalit auttavat yhteisön jäseniä (siis meitä) saavuttamaan yhteyden meitä suurempiin voimiin. Antautuminen sessioon on riitti, jossa nautinto tulee nöyryydestä, "itsekäs" tydytys täydellisestä alistumisesta.
Eikö muistutakin aika paljon keskiaikaisten munkkien puuhia itseruoskinnan ja muun kidutuksen parissa? Jumalaahan ne tavoittelivat, mutta varmasti myös nauttivat.

* * *

Henry Miller tuli illalla käymään ja sanoi:

Älä välitä paskaakaan kriitikoista,
sinua ymmärretään ja arvostetaan täällä.

Minä join pernod'ta. Kuolleet
vaikuttavat aina valtavilta, suuremmilta kuin pilvet,

pilvientakaisilta. Henry hohti
kuin pyhimys. Hän arveli usein olevansa pyhimys.

Ehkä hän olikin. Ehkä on vain
uskottava olevansa pyhimys ollakseen sellainen.

Oleminen on tärkeämpää kun tekeminen.
Maistellessani pernod'tani mietin,

uskonko jonain päivänä siihen, että
MINÄ OLEN hengittää minuun ja soittaa minua

ruumiini yhdeksän aukon kautta?


Herbert Lomas. Nightlight. Suomentanut Soila Lehtonen

Ei kommentteja: