Todellisuus tuottaa meille kontrolloimatonta ja odottamatonta kipua, josta on mahdotonta nauttia. Pelkäämme sitä, koska se aina yllättää ja sotkee elämämme. Hallittu kipu sen sijaan tuo turvallisuuden ja autuuden tunnetta, silloinkin kun se ei liity seksuaaliseen nautintoon. Jokainen kai muistaa sen tunteen, kun lähtee hammaslääkäristä kotiin. On niin hyvä olla, linnut laulavat ympärillä, aurinko paistaa! Kerrassaan onnellinen olo. Hyvä piiskaus antaa tuon onnellisuuden lisäksi myös nautinnon vastuun siirtämisestä toiselle. Piiskatulla on oikeus vain olla, nauttia tuntematta omantunnon tuskia. On niin turvallista käpertyä toisen hallintaan, lakata lähes kokonaan ajattelemasta, jäädä vain tuntemaan. Sidottuna tai paketoituna on sama tunne: minä en ole vastuussa tästä, minä saan nyt vain maata ja nauttia.
Piiskauksen tuottama kipu on äärimmäisyyteen vietyä hyväilyä, jonka tuntee vielä pitkään sen jälkeen kun itse hyväily on ohi.
Pari päivää sitten pidettiin hieman pitempi sessio, jossa renki oli noin kuusi tuntia kahlittuna, piiskattuna, ripustettuna. Kuusi tuntia renki vain oli, nautti ja odotti uutta nautintoa! Eihän Kreivitär tietenkään jaksanut hakata renkiä koko ajan, hän teki omia askareitaan, katsoi televisiota, kävi suihkussa, meikkasi. Renki sai kuunnella kaikkia niitä arkisia ääniä tahdottomana, alistettuna ja onnellisena. Aika ajoin Kreivitär palasi renkinsä luo ja valitsi uuden kidutusvälineen. Seurasi uusi iskusarja, minkä jälkeen renki sai palautua, kuunnella tuntemuksiaan, haaveilla seuraavasta.
Tunnetta ja halua siis riittää, mutta tekniikka on vieläkin vajaata. Renki haaveilee yhä näkyvämmistä ruhjeista, mutta Kreivittären hento käsi ei ilmeisesti jaksa lyödä riittävän kovaa, vaikka välineitäkin on kokeiltu monenlaisia.
Kivun tuottama nautinto on kuin mielettömän pitkä orgasmi, vaatii aikansa että on valmis uuteen. Kun rangaistuksen päätteeksi Kreivitär halusi rengin tyydyttävän hänet yhdynnässä, oli pakko pitää melkoinen tauko, ennen kuin renki siihen pystyi. Mutta Kreivittärenkin orgasmisarja oli sitten aivan fantastinen: kuuden tunnin lämmittelyn jälkeen!
Tekstit
4 kommenttia:
Minäkin pidän kivusta, mutta en missään nimessä halua pysyviä jälkiä tai mitään vaurioita itseeni. Melkoinen dilemma. Sen takia yleensä pyydän piiskaamaan vaatteelle tms. (Siis ennen sessiota, kun sovitaan tietyistä pelisäännöistä. Minusta on aivan hölmöä, että sub session kuluessa alkaa jaella ohjeita - ellei ole aivan pakko.)
Aivan, säännöistä ja toivomuksista pitää ain sopia etukäteen, muuten leikistä tippuu pohja.
Ruhjeista: eihän nuo kuvassa näkyvät mitään pysyviä ole! Viikossa ei näy jälkeäkään. Mutta on niin ihanaa muutaman päivän ajan katsella ja kosketella niitä, rakkauden merkkejä!
Tuosta vaatteen läpi piiskaamisesta...siinähän voi tulla jälkiä, joita ei piiskaaja voi nähdä. Itse haluan piiskattavan aina paljaalle iholle, piiskaajalla silloin mahdollisuus arvioida paremmin.
Hyvä huomio. Lisäisin tähän vielä, että vaatteen läpi piiskaaminen vie koko sessiosta sen antaman visuaalisen nautinnon (vai pitäisikö sanoa esteettisen?). Itse ainakin nautin eniten niistä punaisista kukista, jotka puhkeavat Kreivittären valkoiseen ihoon. Niiden hyväileminen ja suuteleminen session päätteeksi on oikeastaan juuri sitä, mitä varten koko hommaan ryhdytään.
Lähetä kommentti