Vaaleanpunaista sadomasokismia

Kysyin äsken itseltäni, miksi blogimme pohja on tällainen vaaleanpunainen, aivan kuin tyttöpäiväkirjassa. Mietin sitä hetken, ja seuraavaksi kysyin taasen itseltäni (kun ei muitakaan sattunut lähistöllä olemaan), miksi ihmeessä BDSM-harrastajien pitäisi esittää jotain synkkää roolia? Suhteemme on valoisa ja iloinen, emme näe sen erikoispiirteissä mitään pahuutta, ja loppujen lopuksi kaikki se roolikama, joka alaan liittyy, on meistä aika hassua. Nauttiakseen alistumisesta (alistamisesta) ja kivusta ei ole pakko pukeutua nahkaan ja palvoa saatanaa.
Anonyymi Bmaad kommentoi postaustani Kuvottava BDSM:

Olisi syytä ryhtyä kehittelemään mukaansatempaavampia ja kansantajuisempia sadomasokismin muotoja. Monissa ihmisissä on sitä pahuutta mitä todelliseen sadomasokismiin tarvitaan, mutta he eivät saa petoaan irti siinä mielessä, jos ei ylipäätään tarjota parempaa kanavointimallia sadomasokismin harjoittamiselle, kuin tämä nykyinen.
Ihmiset voitaisiin saada innostumaan sadomasokismista, jos siitä olisi tarjolla tarpeeksi aito versio, joka on sopusoinnussa heidän elämäntyylinsä ja alitajuisten arvojensa kanssa.

Meillä ei ole tarkoitus tyrkyttää omaa elämäntapaa kenellekään eikä tarjota mitään rajumpia muotoja tai saada ihmisiä innostumaan. Olisi vain suotavaa, että muut (ns. normaalit) ihmiset ymmärtäisivät ettei S/M ole pelkästään friikkien alakulttuuria vaan monille ihan luonnollista seksuaalisuuden ilmaisua. Niin kuin olen jo ennenkin sanonut, uskon että melkein jokaisesta löytyy sadomasokistisia piirteitä, mutta juuri tuon alakulttuuriluokituksen vuoksi ihmiset eivät uskalla niitä kohdata ja hyväksyä. Aito BDSM ei ole mitään maskeradia vaan aitoa seksiä rajuine yhdyntöineen päivineen. Ehkä se on vain vähemmän väkivaltaista kuin vaniljaseksi, ja ihmisethän haluavat juuri väkivaltaa, todellista raiskaamista.