Jotenkin on totuttu liittämään bdsm kumppanin esineellistämiseen, kasvottomaan ja mekaaniseen seksiin. Onko sadomasokismia harrastavassa parissa toinen vain väline? Entä switch-parissa? Olemmeko sitten poikkeus, kun suhteemme on lämmin, monipuolinen ja inhimillinen?
Kaikki ihmiset fantasioivat jossain määrin väkivaltaisesta seksistä, kipu ja nautinto ovat hyvin lähellä toisiaan. Emme ole mitenkään vähemmistössä näine haluinemme, olemme ehkä vain niitä harvoja, jotka uskaltavat kertoa siitä toisilleen ja toteuttaa fantasiat. Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että melkein jokainen nainen haluaa ruoskan käteensä, se pitää vain osata ojentaa hänelle oikeana hetkenä. Kolmessa edellisesä suhteessa, jotka alkoivat ihan normaalisti, päädyin s/m-leikkeihin. Mutta niistä puuttui se tärkein - rakkaus.
Kun aloitimme kirjeenvaihdon, kummallakaan ei ollut mielessä mitään tietynlaista kumppania, mieltymyksemme selvisivät pikkuhiljaa, kirjeissä rohkaisimme toisiamme ja kehittelimme yhteisiä fantasioita. Jo ennen tapaamista kävi selväksi, että kumpikin haluaisi niin alistua kuin alistaakin. Minulle se ei ollut uutta, mutta nainen, jonka kanssa kirjoittelin, oli törmännyt tällaiseen ensimmäistä kertaa. Silti hän uskalsi katsoa sisäänsä ja löyisi sieltä switch-naisen. Kehittelimme kaksi roolileikkiä: kreivitär ja palvelija sekä seksiakatemian proffa ja opiskelija. Se oli hauskaa.
Kun tapasimme, ymmärsimme kuitenkin että kyseessä oli jokin suurempi asia kuin seksikumppanuus. Piiskatessa ja kahlitessa toisiamme tunsimme paitsi intohimoa myös hellyyttä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toki harrastajia on monenlaisia, mutta uskoisin, että enimmäkseen bdsm:n liittävät kasvottomaan ja mekaaniseen seksiin lähinnä ne ihmiset, jotka eivät ole itse sitä kokeilleet.
Kuten oma esimerkkinne osoittaa, bdsm-suhde voi olla hyvinkin rakkaudentäyteinen ja ennen kaikkea rehellinen, kun kumppanille pystyy kertomaan sisimmistä haluistaan ilman, että tarvitsee pelätä toisen kauhistuvan tai tuomitsevan moiset fantasiat.
Näin on, ja tämä on todella ollut meille molemmille onnellinen tapaaminen. On vieläkin vaikea uskoa sitä todeksi, mutta sitä se varmaan on, kun kerran olemme molemmat valmiita jopa kirkkoon. Niin, kaltaisemmekin "rietastelijat" haluavat pyhän siunauksen. Se varmaan puhuu sen puolesta ettei suhteemme ole ainakaan kasvoton tai esineellistävä.
Lähetä kommentti