Essi Henriksson kertoo blogissaan Aaltopahvia elokuvasta Miesten vuoro niin elävästi ja eläytyvästi, että arvio vaikuttaa siltä kuin Henriksson olisi ollut itse ideoimassa elokuvaa. Suomalaiset miehet ilman pukujen pönkittämiä sosiaalisia rooleja ovat herkkiä ja tuntevia, puhuvia ja itkeviä yksilöitä, ei mitään ”suomalainen mies” –klooneja. Alastomuus, niin fyysinen kuin henkinenkin, poistaa estoja?
Läheinen ystäväni huomasi hiljattain, että hänen isänsä osaa tuntea ja puhua, mutta vasta sen jälkeen kun menetti vaimonsa. Miksihän ne tunteen pitää aina niin syvälle kätkeä?
Olisikohan mitään perää siinä, että sosiaalisten roolien lisäksi myös seksuaaliset roolit rajoittavat miesten tunneilmaisun skaalaa? Homot nyt ainakin ovat ihmisinä avoimempia kuin heterot, olisivatko muutkin seksuaalivähemmistöt?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti