Pitänee Kokeilijoidenkin ottaa jonkinlaista kantaa Sofi Oksanen -keskustelussa.Meillä kun mies hakkaa, niin nainen kiittää, ja toisin päin. Tämä ei tietenkään liity varsinaisesti asiaan, mutta tasa-arvoisuus silti säilyy. Luulempa että tasapaino säilyy myös "normaaliperheissä", eli jos mies lyö, on se seurausta naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta.
Mutta yhdessä asiassa Sofi Oksanen on ehdottomasti oikeassa:
Mutta yhdessä asiassa Sofi Oksanen on ehdottomasti oikeassa:
"Kannattaa ehkä lähteä liikkeelle siitä, mistä itse tykkää, ja miettiä, onko oma elämä ja toiminta jotenkin ristiriidassa sen kanssa. Miten voi kunnioittaa omaa ainoaa elämäänsä nin vähän, että elää toisin kuin ehkä haluaisi?" (Haastattelu Annassa 10.12.09)
Totta on, ja siksi mekin olemme niin onnellisia omassa pervoudessamme, kuten varmaan Oksanenkin.
Tekstit
9 kommenttia:
Mielestäni Kilttien kapina -kirjassa parisuhde-/perheväkivaltaan suhtautuminen oli käännetty mielenkiintoisella tavalla päälaelleen. Yleensä kysellään, miksi väkivallan uhrit eivät tajua lähteä. Kirjassa huomautettiin, ettei väkivallantekijöiltä koskaan kysytä, miksi he pysyvät suhteessa jossa toinen osapuoli on niin rasittava ja tyhmä että pysyy kurissa vain pahoinpitelemällä. S/M on sitten tietenkin vielä erikseen ..
Muuten ei tämä debatti kyllä jaksa allekirjoittanutta kiinnostaa, onko se nyt suuri uutinen että tv-ohjelman tekijät kaipaavat raflaavaa sisältöä ja että suomalaiset jaksavat närkästyä jokaisesta maatamme vähänkään kriittisesti tarkastelevasta kannanotosta.
PS. Niitä kuvia on sittenkin tulossa vielä ennen joulua ;)
Perheväkivallasta puhuttaessa unohtuu usein myös se, että miehet harvoin menevät siitä valittamaan tai ilmoituksia tekemään. Jos pariskunta tasavertaisesti tappelee kännipäissään, niin nainen on tavallisesti se, joka valittaa, vaikka olisi itse tappelun aloittanut.
PS. Kuvia odottelemme innolla, ne ovat teillä niin hienoja että kateeksi käy!
Mielestäni naisen "väkivalta" miestä kohtaan on geneettispohjaista kuritusta. Ihmisnaaras on niin paljon ihmisurosta heikompi, että ihmisnaaraan ihmisurosta kohtaan harjoittama "väkivalta" ei ole tuhoavaa, vaan oikein ymmärrettynä rakentavaa.
Ihmisuroksen väkivalta ihmisnaarasta kohtaan taas on sysimustaa tuhoamista. Jos uros tietää, että pystyy tappamaan yhdellä iskulla, silloin hän ei todellakaan lyö, ellei halua tappaa.
Minua on lyöty, potkittu, heitetty esineille, mutta tästä huolimatta en ole ikinä nostanut kättäni heikompaani vastaan. Olen maannut alasti lattialla sikiöasennossa ja päälläni on hypitty, olen kuitenkin ansainnut joka iskun ja minua ei ole satutettu. Olen ylpeä siitä, että vaimoni uskaltaa tarvittaessa hyökätä kimppuuni pelkäämättä väkivaltaa. Olen puhdistunut joka iskun voimasta.
Ennen oli kunnia-asia, että mies ei lyö naista. Nykyään tuntuu olevan normi, että mies saa kostaa läpsäisyn nyrkillä.
Muistan kun vanhempani aikanaan riitelivät ja isä äidin fyysisen tunteenpurkauksen jälkeen uhkasi seuraavalla kertaa lyödä takaisin, muistan kuinka tunsin vastenmielisyyttä isääni kohtaan. Isä ei lyönyt koskaan, mutta oli vastemielinen kun uhkasi.
Heikompaansa kohtaan väkivaltainen mies on henkisesti heikko, äärimmäisen heikko, halveksuttavan heikko.
Mikko, totta kai kyse on vain leikistä. Tai siis leikistä ja leikistä. Silloin kun meidän perheessä mies lyö (tai siis piiskaa sääntöjen mukaisesti) - se on leikkiä, mutta kun nainen ottaa piiskan käteensä, hän kostaa (ja on siishen oikeutettu) kaiken sen vuosisataisen sorron, mitä hänen sisarensa ovat joutuneet kärsimään. En koskaan satuta vaimoani sen enempää kuin hän itse haluaa, mutta silloin kun hän haluaa, hän saa haluamansa. Väkivalta ja sadomasokistinen kivun tai nöyryytyksen tavoittelu on eri asia. Rakastamme kumpikin kipua: mitä se on? Ehkä oikean kivun pelkoa.
"Luulempa että tasapaino säilyy myös "normaaliperheissä", eli jos mies lyö, on se seurausta naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta."
Tuo kommenttini liittyi tähän letkautukseen, eikä S/M-leikkeihin.
Oi, nyt Winnie sanoo:
Minusta tuossa on paljon perää, kun hiukan vertaat S/M:a perheväkivaltaan. Koska usein siinä nainen ottaa sellaisen aseman, jossa miehen kuritus on hänelle oikein. Vaikka mies tietysti voi pitkän ajan kuluessa saada naisen näin ajattelemaankin, mutta minusta perheväkivallan helvetti lähtee ensimmäisestä lyönnistä.
Jos antaa sen jatkua, se jatkuu.
Ja kyllä minä väitän, että sellaiset naiset, jotka elävät tuossa paskassa, oppivat myös nauttimaan olostaan!!
Kaikenhan voi aina alkaa kääntää itselleen edullisemmaksi...
Ja miksi sitten niin monet hakatut naiset, päästessään viimein ihan zombina pois väkivaltaisesta suhteesta, valitsevat toisen samanlaisen?
Otinkin omassa blogissani jo kantaa noihin sofin sanomisiin miesten väkivaltaisuudesta ja siitä ikiaikaisesta kliseestä, jossa suomalaisia miehiä sanotaan tunnekylmiksi ja vain nyrkeillä puhujiksi. Ei pidä paikkaansa.
Usein lasten kasvatus jää naisen kontolle ja erityisesti naisten tunnekylmyys vaikuttaa suuresti lapsiin!
Joten ihan tasavertaisesti miehet ja naiset saavat aikaan kaikenlaista maailmassa :)
"Luulempa että tasapaino säilyy myös "normaaliperheissä", eli jos mies lyö, on se seurausta naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta."
Satuin blogiasi lukemaan sattumalta, pakko vain tuota lausetta kommentoida, anteeksi pyyntö jo etukäteen... luulenpa että näin ei nimenomaan ole. Niin kutsutussa normaaliperheessä jossa mies lyö ei vaimo eikä lapset luultavasti uskalla pihahtaa sanaakaan elleivät totea että jotain on sanottava, muuten tulee turpaan, mutta ongelma on että mitä, kun väärästä lauseesta tulee turpaan ja voi tulla vaikka kaikkensa on yrittänyt, ettei ärsyttäisi tai sanoisi tai tekisi väärin, kun matelukaan ei miestä miellytä. Koskee myös lapsia, vaikka tuon sinun päättelysi mukaan ei pitäisi, vai pitäisikö? Harjoittavatko hekin henkistä väkivaltaa isäänsä kohtaan, kun pelkäävät niin että kusi tulee housuun kun isi tulee liian lähelle?
Tuolle kommentoijalle joka vertaa BDSMää ja perheväkivaltaa, ei vaimo siitä nauti, eivätkä lapset nauti, mutta kun siinä kasvaa eikä muustakaan tiedä ei sitä muuta osaa ajatellakaan, se on normaalia, tiedätkö. Ja siitä on vaikea päästä hengissä pois. Eikä siinä normaaleja lapsia kasva. Älä puhu asioista joista et tiedä paskan vertaa.
Eräs tuttu kertoi seuraavan esimerkin: kuvittele, että vahingossa lyöt polvesi tai kyynärpääsi. Sattuu perkuleesti, ja mahdollisesti jää mustelma. Parin päivän päästä mustelma katoaa, etkä enää muista sitä. Kuitenkin, jos miehesi/vaimosi lyö sinua yhtä kovaa, kuinka kauan muistat sen? Vuosia? Loppuelämäsi?
Kysymys ei ole siis siitä, kuinka kovaa sattuu tai jääkö mustelmaa, vaan siitä, että toisella on oikeasti pahantahtoinen tarkoitus satuttaa.
Siksi mielestäni "henkinen väkivalta" on yhtä pahaa kuin "fyysinen", koska siinä on tarkoitus satuttaa. Ja siksi SM ei ole väkivaltaa, koska jos se perustuu molempien sopimukseen, niin voi lyödä miten kovaa tahansa, eikä se satuta. (Enkä muuten halua käyttää sanaa "henkinen väkivalta", koska se vihjaa, että jokin väkivallan muoto olisi lievempää).
En ole koskaan lyönyt naista (paitsi pyynnöstä), mutta nainen on lyönyt minua usein. Jos saan valita, niin otan tuhat lyöntiä mielummin kuin yhden pahan sanan.
Tarinoija, joskus "paha" sana on lyönnin arvoinen, leikissä tietenkin. Kun Kreivittäreni haukkuu minua pikku huoraksi, tunnen samaa kuin piiskan iskusta. Sana polttaa ja nöyryyttää, se tekee hyvää.
Lähetä kommentti