Roolit ovat tässä valtakunnassa menneet aivan sekaisin. Kreivitär ei kun loikoilee ja nauttii piiskasta ja sitomisesta, mutta renki parka joutuu sitten itse tuottamaan itselleen niin kaipaamaansa kipua. Tässä tuleekin jo mieleen aivan sopimattomia ajatuksia, kuten yhteisen kurittajan hankkiminen. Kun kumpikin haluaa kipua ja alistumista, niin kukapa sitten dominoi?
Eilisessä sessiossa Kreivitär jopa pitkästyi, kun hän halusi sitomisen ja piiskaamisen lisäksi myös rahvaanomaista yhdyntää, ja vieläpä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. No, eihän renki nyt joka paikkaan ehdi! Pitääkö Kreivittärellä olla erillinen nussija tai piiskaaja? Rengin on tunnustettava, että vaikka edellisessä elämässä hänellä olikin kokemusta kolmestaan leikkimisestä, ei hän nyt tässä suhteessa ole kovinkaan halukas jakamaan Kreivittärensä valkoista lihaa kenenkään kanssa. Jos kuitenkin leikkisi ajatuksella eräänlaisesta piiskapalvelijasta, niin kumpaan sukupuoleen sen pitäisi kuulua?
On myönnettävä, että ajatus kolmannesta henkilöstä piiskaamassa ja kurittamassa meitä kyyhkyläisiä sillä aikaa kun olemme keskittyneet vain hellimään ja nussimaan toisiamme, tuntuu kiihottavalta. Mutta tuo kuulostaa todelliselta pervoilulta, ja mehän ollaan kunniallinen pariskunta, jolle ei tuollainen sovi mitenkään.
Se mikä alkuun tuntui niin helpolta ja itsestään selvältä, alkaakin olla kimurantimpaa, ja homma vaatii ainaista opettelua ja kehittymistä. Rengin nahka on niin parkkiintunut, että Kreivitär ei pysty tuottamaan siihen pysyviä jälkiä, joita renki niin kaipaa. Ilmeisesti lähitulevaisuudessa on siirryttävä järeämpiin käsittelymuotoihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Auts! Onpa pahan näköisiä ruhjeita. Minä olen antanut läiskiä vain nahkahameelle tai muulle vaatteelle, koska en halua pysyviä jälkiä. Sekin tuntuu kyllä ihan riittävästi.
No, eihän nuo ole ruhjeita eikä mitään! Siinäpä se, kun toinen nimenomaan haluaisi pysyvämpiä jälkiä, mutta toinen ei uskalla käyttää voimaa. Kreivittären mielestä piiskatut reidet ovat kauniita, ja Rengin mielestä taas hirmu kiihottavia. (Valitettavasti nuokin jäljet hävisivät aamuun mennessä kuin marraskuun lumi)
Lähetä kommentti